Pakkoruotsi on sana, joka herättää varmasti tunteita jokaisessa. Toisia se kiehtoo ja toisia kauhistuttaa, mutta varmaa on ettei se jätä kylmäksi ketään. Suurimmalla osalla on mielipide pakkoruotsin suhteen, ja pakkoruotsi käsitteenä herättää valtakunnanlaajuista keskustelua aina aika ajoin. Mutta onko pakkoruotsi peikko, muinaisjäänne vai osa tulevaisuutta?
Pakkoruotsi käsitteenä kalskahtaa monen korvaan negatiivisessa sävyssä, sillä sana ”pakko” ei varmasti herätä positiivisia tuntemuksia. Ruotsin kieltä Suomessa voidaan todellakin pitää pakkoruotsina, sillä se on ainoa pakollinen kieli koululainsäädännössä suomenkielisille äidinkielen lisäksi. Myös virkamiehillä pakkoruotsi on tunnettu käsite, sillä mannersuomalaisten virkamiesten on todennetusti kyettävä hallitsemaan asetetun vaatimuksen tasoista ruotsia. Pakkoruotsi ei siis ole vain koululaisiin vaikuttava käsite, vaan se vaikuttaa aina virkamiestasolla asti.
Mielenkiintoista on, että virkamiestasolla pakkoruotsi on selvä esimerkki Syrjinnän vastaisen käsikirjan (International Organization for Migration 2003) kuvaamasta välillisestä syrjinnästä:
”Tyypillinen esimerkki välillisestä syrjinnästä on rekrytointitilanne, jossa työnhakijoilta edellytetään maan virallisen kielen täydellistä hallintaa, vaikka kielen hallinta ei olisikaan välttämätön edellytys kyseisen työn menestyksellisen suorittamisen kannalta. Tällöin toiminnan seurauksena, joskaan ei aina ilmeisenä tarkoituksena, on karsia potentiaalisten työnhakijoiden joukosta etupäässä maahanmuuttajia.”
Paitsi että virkamiesten pakkoruotsi saattaa muodostua monelle pätevälle virkamiehelle liian suureksi kynnykseksi, karsii se varsin tehokkaasti myös virkamiestehtäviin hakevia maahanmuuttajia, jotka joutuvat siis opettelemaan kaksi kieltä yhden sijaan, vaikkei tämä välttämätöntä työn osaamisen kannalta olisikaan.
Usein pakkoruotsin kannattajat perustelevat pakkoruotsin säilyttämällä argumentoimalla seuraavaa:
a) ruotsi on merkittävä osa suomalaista historiaa
c) ruotsin oppiminen jo varhain koulussa edesauttaa muiden kielten oppimista myöhemmin.
Nämä väitteet eivät kuitenkaan mitenkään tue pakkoruotsin säilyttämistä globalisoituvassa nyky-yhteiskunnassa. Ensiksikin, se että ruotsi on ollut merkittävä osa suomalaista historiaa pitää varsin hyvin paikkansa, mutta sitä ei voida pitää realistisena argumenttina vaikuttamaan tulevaisuudessa tapahtuviin päätöksiin. Pitkä historia on toki positiivinen asia, mutta historiassa on tärkeää se että se on nimenomaan historiaa, eli mennyttä.
Toiseksikin, on totta että on rikkaus oppia kahta kieltä jo varhain, sillä nuoressa iässä ihmisen oppimiskyky on korkealla. Kuitenkaan ei ole järkevää perustetta, miksi toisen kielen pitäisi automaattisesti olla ruotsi. Globalisoituvassa maailmassa ruotsin kieltä ei voitane pitää yhtä merkittävänä tulevaisuuden kielenä kuin esimerkiksi venäjää, tai EU:n aseman vahvistuessa saksaa ja ranskaa. Päinvastoin, pakkoruotsi saattaa kuluttaa muille kielille varattuja opetusresursseja, jonka johdosta muiden kielien asema heikkenee entisestään.
Kolmanneksi, on myöskin totta että ruotsin oppiminen varhaisessa iässä helpottaa muiden kielien opiskelua tulevaisuudessa, koska se tarjoaa oppimispohjan jonka avulla muiden kielien omaksuminen helpottuu. Asia voidaan kuitenkin kääntää täysin päälaelleen, eli jos henkilö oppii varhain esimerkiksi englantia, saksaa tai espanjaa, kykenee hän varmasti oppimaan ruotsin kielen taidon helpommin.
Mitä voimme siis päätellä? Pakkoruotsi syrjii henkilöitä virkamiestasolla, ja kouluikäisissä saattaa jopa heikentää valmiutta pärjätä globalisoituvassa maailmassa. Kun opiskelijoilta vähennetään mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, on varsin järkevää pohtia pakkoruotsin järkevyyttä. Myös ruotsin pakollisuus aiheuttaa monessa negatiivisen asenteen kieltä kohti jo varhaisiästä asti, mikä on valitettavaa. Pakkoruotsin poistaminen voi vaikuttaa positiivisesti kielivalikoiman kasvuna, oppilaiden valinnanvapautena joka johtaa myös oppimismotivaation kasvuun sekä syrjinnän estämiseen virkamiestasolla.
Onkin aika ajatella asiaa loogisesti ja jättää vanhat tuntemukset ruotsia kohtaan omaan arvoonsa. Pyrkikäämme tarjoamaan nuorisolle parhaat avaimet onnistua kansainvälistyvässä maailmassa, ja tällä tiellä pakkoruotsin poistaminen on pieni mutta merkittävä askel.
