torstai 10. kesäkuuta 2010

Ilmassa on suurta kansanjuhlan tuntua - Puoluekokous, täältä tullaan!

Viikonloppuna Lahdessa tullaan tekemään valintoja ja linjauksia, joiden pohjalta puolue saa uuden kompassin tulevaisuuden suuntaa näyttämään. Keskustalaiset itse vaikuttavat siihen, ketkä tätä kompassin määrittelemää suuntaa lähtevät hakemaan ja ketkä joukkoja edestäpäin johtaa. Jokaisella jäsenellä on oikeus omaan mielipiteeseen ja vapaus antaa tuki sille, joka sen ansaitsee. Puoluekokous kertoo totuuden kentän todellisista ajatuksista. Kun kenttä on puhunut – työrauha niille, joille mandaatti on annettu.

Olen itse tukenut Jarmo Korhosta Oulun v. 2006 puoluekokouksesta saakka. Vuodet eivät ole olleet kritiikittömiä ja jokainen valinta sekä Oulussa, Joensuussa ja nyt Lahteen lähtiessä ovat olleet syvästi harkittuja. Yksikään ääni puoluekokouksessa ei ole yhdentekevä ja siksi mielestäni jokaisen äänen tulee olla loppuun saakka mietitty.

Korhosta en ole koskaan päässyt tukemaan ilman, että oma valintani olisi rajusti kyseenalaistettu. Välillä tuo osin rivo ja kohtuutonkin vastakkaisasettelu, on mielestäni mennyt liiallisuuksiin. Aina sanotaan, että vain omat koirat purevat ja sen Korhonen kannattajineenkin on saanut huomata.

Omaan keskustalaiseen arvomaailmani ei mahdu ajatus siitä, että kampanjointia käydään vastapuolta haukkumalla, parjaamalla ja mustamaalaamalla. Ja mikä järkyttävintä, uhkaamalla puolueesta eroamisella mikäli oma suosikkiehdokas ei tule valituksi. Siinä voi sanoa, ettei ole aate kovinkaan tiukassa. Itse olen valinnut keskustan pitkällisen pohdinnan tuloksena, eikä allekirjoittaneen arvoja ja aatteita horjuta ero-uhan muodossa edes kipeän tappion jälkeen se, kuka Apollonkadulla tahtipuikkoa heiluttaa. Mielestäni keskustassa ei ole koskaan kuin ainoastaan hyviä vaihtoehtoja, joista valitaan paras.

Olen valinnut oman ehdokkaani sen perusteella, jonka koen itse parhaaksi siihen tehtävään johon tekijää tarvitaan. Minulle ei puoluesihteeri valinnassa riitä perusteluksi se, että valitaan kuka vaan, mutta ei ainakaan Korhosta. Toivon hieman analyyttisempaa valintaperustetta. En jättänyt äänestämästä Alkiota v.2006 tai Tiilikaista v.2008 sen vuoksi, että ne olisivat olleet huonoja keskustalaisia, vaan siksi, että koin Korhosen sopivan paremmin puoluesihteeriksi.

Olen kokenut painostusta etenkin omasta maakunnasta sekä myös muualta Suomesta. "Toinen leiri" on härskisti painanut päälle, tivaten SYITÄ JA PERUSTELUJA valinnastani. Itselleni ei ole tullut mieleeni entisissäkään puoluekokouksissa istua jonkun olkapäälle tivaamaan syitä, MIKSI JOKU ANTAA TUKENSA EHDOKAS X:lle? En myöskään pidä siitä, että oman puolueen sisällä leimataan puolirikolliseksi, joka pilaa ja tuhoaa puolueen puoluekokous valinnan kautta.

Politiikan ja median suhde on vähintäänkin mielenkiintoinen. Voisi sanoa, että yksi plus kaksi on juuri jotain sellaista, jota lukija tai katselija toivoo sen olevan. Media rakastaa oman puolueen, varsinkin keskustan, sisäisiä solvaajia ja viestintuojia. Ja mitä tahansa viestejähän tuodaan, jos se palvelee omaa päämäärää, puolueen edusta tai totuudesta viis. Se miten keskusta näyttäytyy mediassa, on monen asian summa. Julkisuuskuvasta vastaa jokainen keskustalainen omalla toiminnallaan. Syntejä ei yhden miehen harteille voida kaataa.

Korhosen valinnassa itselläni on kyse kyvystä hoitaa puoluetta käytännöntasolla. Voimme syyttää Korhosta vaikka Afrikan nälänhädästä tai öljykriisistä, mutta kaikki keskustan ongelmat ei hänestä johdu. Olen monesti miettinyt, mitä keskustasta ylipäätään puhuttaisiin, ellei Korhonen olisi sytyttänyt niin monen oman ja vieraan mieltä. Joskus on sanottu politiikassa, että parempi on huonompikin puhe kuin ei puhetta ollenkaan.

Korhosen valitsin, koska koen että hän pystyy omalla terävällä ja työtä pelkäämättömällä panoksellaan tuomaan enemmän toimintaa, eloa ja särmää puolueeseen kuin vastaehdokas. Kaipaan tähän liikkeeseen tahtopolitiikkaa, vahvempaa johtajuutta johtoportaaseen sekä asioiden määrätietoista eteenpäin viemistä silläkin uhalla, että rapatessa joskus roiskuu. Sanoja mahtuu maailmaan – tekoja sopii odottaa. Korhonen on tehnyt paljon. Arvostan keskustan uudistumista, varainhankinnan eteen tehtyä työtä ja järjestön uudenlaista toimintaa. Uskon, että tiettyjä toimitapoja ja hallintamalleja uudistamalla ja muuttamalla, Korhonen kykenee yhtenäistämään kentän, palauttamaan luottamuksen ja tekemään vielä parempaa puolueen kehittämistyötä yhdessä koko puolueen jäsenistön kanssa. Korhosessa aate elää ja näkyy vahvana. Sokerina pohjalla, hänessä on myös karismaa ja uskottavaa rehtiä esiintymistä kuuluvalla puheella, jota meidän puolueessa ei totta vie ole liikaa.

Tahto toteuttaa unelmia edelleen!

Näihin sanoihin, tähän hetkeen ja tunnelmiin, mitä parasta puoluekokousta kaikille, tavataan Lahdessa!