Jarmo Korhonen on jatkopaikkansa ansainnut!

Kimmo Tiilikainen ilmoitti eilen lähtevänsä haastamaan Jarmo Korhosen Keskustan puoluesihteerikisassa Joensuun puoluekokouksessa. Tiilikaisen aikomus on positiivinen, koska tervehenkisten vaalien käyminen puolueen sisällä usein aktivoi parhaiten jäsenistöä ja tuo juuri sitä kaivattua puhdistautumisen ilmapiiriä nykyiseen puolueen tilaan. On kuitenkin tärkeää, etteivät puolueemme toimijat sortuisi repimään väkisin kenttää kahtia eri osapuolia haukkumalla tai perusteettomilla, jopa populistisilla väitöksillä.

Tiilikaisen veto ei oikeastaan yllätä. On selvää, että lähiaikojen tapahtumat jakavat taas puoluettamme kahteen erilaiseen leiriin. Tiilikainen edustaa juuri niin erilaista linjaa, että hän on oikea valinta kun haastajaa on haettu. Hän on myös hoitanut tehtäviään erittäin hyvin ja olisikin varmasti jossakin muussa tilanteessa todella varteenotettava vaihtoehto myös puoluesihteeriksi. Nyt puolueemme kuitenkin tarvitsee Korhosta!

Jarmo Korhonen on edustanut juuri sellaista linjaa puolueen kärjessä mitä useimmat häntä kyseiseen tehtävään äänestäneet odotti ja toivoikin. Keskustan liian konsensushakuinen ja suorastaan yltiöpäisen nöyristelevä politiikka on saanut valtaosan kentästä tuskastumisen asteille. Korhonen edustaa nimenomaan tahtopoliittista linjaa, jossa liiallinen mielistely ja "jeesustelu" on jätetty sivuun. Hän on myös ymmärtänyt puolueen talouspoliittisen tilanteen, joka nyt vain sattuu olemaan merkittävä asia tulevaisuuden kannalta.

Usein kuulee puhuttavan puolueemme nopean reagoinnin puuttumisesta ja tuossa asiassa Korhonen on tehnyt kenGurunhypyn eteenpäin. Hän on nimenomaan nostanut OIKEITA asia-kysymyksiä esille, ottanut paikkansa mediassa ja hänen sanomisistaan ollaan kiinnostuneita. Mielestäni on parempi, että epämiellyttävistäkin asioista puhutaan toisin kuin, että kansalaiset unohtavat koko puolueen olemassaolon hiirenhiljaisella olemuksella ja hyssyttelyllä.

Korhosen toiminta on puhuttanut, se on herättänyt keskustelua ja ennen kaikkea antanut todellista uskoa puolueen jäsenelle siitä, että heidän asioista ollaan oikeasti kiinnostuneita, sovituista asioista pidetään kiinni ja heillä on joku syy seuraavissakin vaaleissa antaa ääni Keskustalle. Ja tuon seikan, jos jonkun tulisi kiinnostaa puolueen valtaa käyttäviä, tulevien vaalien tuloksia silmälläpitäen. Koska Keskusta on suuri puolue, on selvää, ettei kaikista asioista olla aina yksimielisiä. Itse koen tärkeämmäksi poliittisen keskustelun, asiakysymykset, kuin sen onko puolueenjohtomme mediassa käymä keskustelu "sopivaa" ja miltä se muiden puolueiden silmissä näyttää. Meidän on ennen kaikkea mietittävä puolueemme tulevaisuutta ja äänestäjille annettuja lupauksia. Korhonen on lupauksensa pitänyt.

Itse kannatin Korhosta viimeksi ja kannatan edelleen, koska hänen kaltaistaan voimakkaan persoonan omaavaa henkilöä puolueemme tarvitsee nyt jos koskaan. Hän on pelinavaaja, peluri ja kolme askelta aina muita edellä. Hänen avullaan puolue pääsee tavoittelemaan todellista arvo- ja aatepolitiikkaa, jossa ihmisten todellinen arki vielä huomioidaan. Tiesin itse mitä olin Oulussa vuonna 2006 tilaamassa ja olen ollut valintaan erittäin tyytyväinen. Tahtoa unelmien toteuttamiseen on edelleen.

Näytöt puhuvat puolestaan – Iso K jatkakoon!

Puoluesihteeri vaihtoon!

Tänään 29.5. Kimmo Tiilikainen ilmoitti haastavansa istuvan puoluesihteeri jarmo Korhosen Joensuun puoluekokouksessa. Tämä oli mahtava uutinen, sillä Korhosen sooloiluun ja vasemmistopropagandalta haiskahtaviin uhkakuviin on saatava loppu.

Tiilikainen on toimii tällä hetkellä kansanedustajana, jonka vuoksi osa jotka olisivat muuten saattaneet tukea Tiilikasita (tai vastustaa Korhosta) jättävät äänestämättä häntä peläten, ettei yhden ihmisen aika riitä hoitamaan kumpaakin tehtävää täyspainosesti. Malliesimerkkinä voidaan kuitenkin pitää Eero Lankiaa. Hän toimi kolme vuotta samaan aikaan kansanedustajana ja puoluesihteerinä ja tänä aikana ei ilmennyt mitään sellaisia ongelmia, jotka olisivat häirinneet kumpaakaan työtä.

Tiilikainen tuli laajemmalle väestölle tutuksi viimeistään toimiessaan ympäristöministerinä Vanhasen II. hallituksessa. Tiilikainen on luomuyrittäjä ja näin ollen tuntee myös viljelevän väestön aseman ja siis koko puolueen kenttäväen kokonaisuuden.

Tiilikainen teki rohkean vedon asettuessaan puoluesihteeriehdokkaaksi ja on pätevä henkilö tähän virkaan. Tiilikainen toisi selkeyttä puolueen johtoon ja helpottaisi hallitusyhteistyötä Korhosen alituiseen kiukutellessa Kokoomukselle. Korhonenhan manaili Kokoomusyhteistyötä jo ennen vaaleja ja suosi Sosiaalidemokraatteja. Hallitustyötä tehneet ovat selvästi ilmaisseet, että hallitustyöskentely Kokoomuksen kanssa on huomattavasti helpompaa kuin SDP:n. Korhonen tuntuu kuitenkin olevan jonkin sortin kaappivasemmistolainen, joka ei kykene edustamaan Keskustan koko kenttää.

Nyt on aika palauttaa Keskustaan työrauha ja -järjestys Tiilikaisen, Vanhasen ja Puumalan johdolla!

Kimmo Tiilikaisen kotisivuille pääset tästä.

Läskit liikkeelle

Elämästä ei hengissä selviä. Mutta on olemassa lääke, joka pidentää elinikää, auttaa jaksamaan töissä ja opiskeluissa, vähentää riskiä sairastua moniin sairauksiin ja ylipäätänsä parantaa elämänlaatua. Lääke on liikunta ja sitä tulisi ottaa vähintään kolme kertaa viikossa riittävän suurina annoksina kerrallaan.

Liikkumattomuus ja huonot elintavat ovat melkoinen rasite kansantaloudelle. Kansa lihoaa, joka tuo tullessaan monia sairauksia. Lihavuus edesauttaa sairastumista mm. 2 tyypin diabetekseen, astmaan, sepelvaltimotautiin, kihtiin, metaboliseen oireyhtymään, joihinkin syöpiin jne.

Lisäksi yli 700 000 suomalaista syö psyykelääkkeitä. Masennus onkin suurin yksittäinen työkyvyttömyyden syy. Tätäkin ongelmaa lieventäisi, jos me suomaiset liikkuisimme enemmän. Todistettavasti liikunnan on todettu lisäävän fyysistä kuin henkistäkin jaksamista. Suomalaisten huono kunto ja ympärysmitan kasvu alkaakin jo rajoittamaan yritysten tehokkuutta. On yrityksen ja työntekijän molempien etu, että työntekijä jaksaa työssään. Tämän vuoksi kannatan kaikkea yritysten ja työntekijöiden yhteistyötä henkilöstön liikunnan lisäämiseksi.

Kansan huonokuntoisuudella ja lihoamisella on myös vaikutusta maamme turvallisuuteen. Armeija on eräänlainen valtion henkivartija. Sen tulisi olla tarpeeksi vahva ja häijyn näköinen, jotta se jo pelkästään olemassaolollaan estäisi konfliktien syntymisen. Suomen ”armeija-henkivartija” on enemmänkin hyvin kouluttautunut moniosaava möhömaha, jonka hengitys alkaa vinkumaan jo pienestä fyysisestä ponnistuksesta. Ei myöskään sinivuokkojen ja rajavartioiden kunnon heikkeneminen turvallisuutta kohenna.

On kuitenkin olemassa keinoja, jolla saisimme läskit liikkeelle eli kilot karisemaan ja kunnon kohenemaan. Ensinnäkin koululiikunnan tulisi palauttaa lamaa edeltävälle tasolle ja mielellään vielä ylemmällekin tasolle. Säännölliseen ruokailuun tulisi kannustaa, niin työpaikoilla, kouluissa kuin kotonakin. Säännöllinen ruokailu on osittain korvautunut välipaloilla, joissa saattaa olla jopa enemmän kaloreita kuin pääateriassa. Valistuksen lisäksi säännölliseen aterointiin kannustaisi poistamalla pirullisen herkulliset limsa ja karkkiautomaatit koulun ja työpaikan käytäviltä. Nämä seireenin tavoin houkuttelevat ihmisiä herkuttelemaan ja tällöin helposti myös korvaavat kunnon aterian.

Ruuan hinta on nousemaan päin, mutta tuskin se riittää yksinään hillitsemään ihmisten ylensyömistä. Mielestäni valtion tulisi verotuksen kautta tehdä terveellisemmästä ruuasta halvempaa kuin epäterveellisemmästä. Usein on kuitenkin toisin päin. Esimerkiksi sama ruoka, mutta vähärasvainen maksaa enemmän kuin saman eineksen rasvaisempi vaihtoehto. Lisäksi vuonna 2000 poistunut makeisvero tulisi palauttaa. Suomalaiset syövät nykyään eniten maailmassa sokerimakeisia. Makeisten suuri kulutus näkyy valikoimassakin. Jokainen voi sen nähdä kun menee markettiin. Karkkihyllyt ovat suurimpia ellei suurin yksittäinen osasto kaupassa.

On olemassa yrityksiä, jotka kannustavat henkilöstöään liikkumaan mm. järjestämällä heille kuntosalivuoroja. Tämä on hyvä tapa pitää työntekijöistään hyvää huolta. Valtionkin tulisi miettiä keinoja, millä se voisi rohkaista yrityksiä entistä enemmän tukemaan työntekijöidensä liikunnallisuutta.

Lihavuuden lisääntyminen on vakava asia, jota vastaan tulisi taistella. Kyse on meidän kansakuntamme hyvinvoinnista. Teoriassa hyvään kuntoon ja kuosiin on helppo päästä. Ei muuta kuin liikkuu enemmän ja syö vähemmän. Käytännössä asia ei ole näin helppoa. Sen vuoksi ihmisiä tulisi kannustaa terveellisiin elämäntapoihin monin keinoin.