Ajatuksia ajattelemattomuudesta ja ajattelusta

Viikonloppuna matkasimme Posiolle tapaamaan muita keskustanuoria rennon ilmapiirin, kauniin luonnon ja hyvän saunan merkeissä. Koska tunnelma oli tiivis ja rento oli helpompi antautua tutustumaan uusiin ihmisiin ja keskustelemaan heidän kanssaan. Oman mielenkiintoisen mutta tähän asti vielä lyhyen elämäni aikana olen tullut huomanneeksi että toisten mitä erilaisempien ihmisten kanssa keskusteleminen on hienoimpia tapoja avartaa maailmaa. Muiden suusta ja eleistä oppii asioita joita itse ei tulisi mistään muualta oppimaan, ei elokuvista, kirjoista tai edes koulusta. Sillä opitut ja havaitut asiat saavat ihmisten päässä aivan uudenlaisia merkityksiä, korostuksia ja suhteita.

Valitettavan usein tulee huomatuksi miten monet ihmiset eivät haasta itseään ajattelemaan. Nysyisin tarjolla on helppoja kehyksiä joiden rajoissa ja mukaan ihmisen on mukavaa sekä kivaa elää sitä sen enempää miettimättä. Jokaisen on kätevää kuluttaa itselle suotu aika erinäisten viihdykkeiden parissa jotka on hyväksyttyä ottaa kevyesti. Hyvänä esimerkkinä joskus jopa reilusti yli miljoona ihmistä television ruutuun keräävä tv-sarja Salatut Elämät. En ole yhdenkään tuttuni kuullut miettineen miksi tiettyjä asioita näytetään kyseisessä sarjassa. Onko asiat ajan kuvauksia vai elämisen malleja joita meidän on helppo noudattaa, voiko sarjaa pitää jopa suoranaisena aivopesuna. Olemmeko ikinä tulleet miettineeksi minkälainen valta tällä ajankohdalla arkipäivisin kello 19:30 on monien ihmisten elämään. Joidenkin ajankäyttöä se rutinoi ja säätelee. Jotkut saattavat muuttaa käsitystään ihmissuhteista sarjan vuoksi tai joitain se innottaa vaikkapa kouluttautumaan ja vaihtamaan alaa. Jos jo yhdellä tv-sarjalla on noinkin suuri valta, mitä koko medialla on kun otetaan huomioon kuinka suuren määrän aikaa keskimäärin kulutamme sen eri osa-alueiden parissa.

Innostaminen, motivoiminen ja inspiraation saaminen eivät ole huonoja asioita. Ongelmaksi kuitenkin usein muodostuu ajatusten ja näkemysten yksipuoleistuminen. Oma ehdottomuus, avoimuuden puute tai pahimassa tapauksessa laiskuus saattaa johtaa täydelliseen yksinkertaisuuteen. ”Näin tämä on aina ennekin toiminut”, ”Kyllä äitikin on näin sanonut” tai ”Kyllä minä tiedän miten kaikki menee” ovat usein kuultuja tokaisuja ainakin itse tapaamieni ihmisten keskuudessa. Itsestäänselvyydet hallitsevat elämää. Lisäksi usein koemme vähäisen määrän tietolähteitä tosiksi, niiden totuudenmukaisuutta joskus edes harkitsematta. Jokainen asia kuitenkin minkä havaitsemme tai olisimme mahdollisia havaitsemaan mikäli sen tekemisimme, on jokin välähdys tai hengähdys maailmastamme, tieto jonka saamme ei missään nimessä ole mitätöntä, mutta se voi olla harhaanjohtavaa.

Mielestäni yksi suurimpia yhteiskuntamme haasteita onkin ajattelemattomuus. Uhkaavaa on miten helposti ihmiset ovat nykyisin johdatettavissa ja vielä uhkaavampaa on jos ihmiset antavat mahdollisuuden olla johdettavissa täysin väärään suuntaan. Siksi jokaisen olisi hyvä löytää omanlainen kriittisyys päättäjiä, mediaa ja omia ajatuksiaan kohtaan.

Olen innoissani jokaisesta saunaillasta joka vastaani tulee, sillä tiedän varmasti siellä kuulevani uskomattoman hienoja tarinoita, mienkiintoisia väitteitä ja syviä keskusteluja jotka kaikki varmasti opettavat ja avartavat.

Kesätyöläisen kesätyöongelma

Usein opiskelevan ihmisen tuki ja turva lukukauden ajaksi on kesätyön avulla saatava palkka. Tämä antaa opiskelijalle riittävän varan selvitä lukuvuoden ilman lainaa tai opintoja mahdollisesti haittaavaa työtä opintojen ohella. Opiskelijolle on turha puhuakaan kesätyön merkityksestä, sillä jokainen varmasti tiedostaa sen merkityksen niin taloudellisesti kuin työkokemuksen antajana. Nykytilanteesta johtuen moni opiskelija joutuu hakemaan kokemusta joskus toiste. Tämä tuskin lohduttaa opiskelijaa.

Nykyinen maailmanlaajuinen talouden tilanne on saanut monen opiskelijan huolestumaan. On vaikea löytää Suomesta töitä, kun varmoinakin pidetyt yritykset jättävät kesätyöläiset palkkaamatta kustannussyistä. Moni opiskelija on turhaan luottanut pääsevänsä aiempiin kesätyöpaikkoihinsa, tai saavansa uuden kesätyön omaa alaansa koskevalta sektorilta. Näin köyhä opiskelija joutuu jälleen kiristämään vyötään, sinnittelemään opintotuen kanssa ja turvautumaan opintolainaan. Opintotuki välttämättömyyksien jälkeen jää niin pieneksi, että on turha kuvitella opiskelijan kykenevänsilä elävänsä tasapainoista elämää. Tämä tuskin lohduttaa opiskelijaa.

Sauli Niinistön puheet ”puolilamasta” tuskin opiskelijaa lohduttavat. Vaikka ikävän asian koristelisi kuinka korusanaisesti ja kietoisi kauniisiin kääreisiin, ei se tuo lohtua tai ruokaa opiskelijan pöytään. Ainaiset rahahuolet, huoli tulevaisuuden työtilanteesta ja työkokemuksen puutteesta sekä velkaantuminen opintolainan kautta ajavat varmasti yhä useampia nuoria masennukseen, kun stressi ja epävarmuus tulevasta kasvavat. Nämä tekijät ahdistuksen ja stressin kautta lisäävät mielenterveysongelmia, ja saattavat näkyä vielä vuosienkin päästä. Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohonen kertoo, että viime laman aikaan syntyneiden mielenterveysongelmien aiheuttamia haavoja paikkaillaan vielä tänäkin päivänä. Kun päälle lasketaan nykyisen talouden tilanteen ongelmat, on selvää että tilanne vain pahenee. Tämä tuskin lohduttaa opiskelijaa.

Kuka sitten on syypää opiskelijan tai työttömän ahdinkoon? Yritykset? Valtio? Kunnalliset päättäjät? Sattuma? Yhtä tekijää on mahdoton nimetä, ja taantumat ja lamat ovatkin vain väistämättömiä kansantaloudellisia ajanjaksoja. Yhtä varmasti kuin yö ja päivä vaihtelevat, niin myös talouden tilanteet heittelehtivät. Yritysten tulee tehdä kaikkensa pärjätäkseen vapaan kilpailun markkinoilla, ja on vain luonnollista että tiukkoina aikoina säästetään. Tämäkään tuskin lohduttaa opiskelijaa.

Itse artikkelia kirjoittaessani kuulun niihin tuhansiin suomalaisnuoriin, joiden varmana pitämä kesätyöpaikka kariutui. Pelkästään kotikunnassani kahden yrityksen päätös jättää yli 200 kesätyöntekijää työllistämättä on monelle tuttavallenikin kova paikka. Vaikka tiedän etten ole asian kanssa yksin, se ei lohduta itseäni, tai varmasti muitakaan. Kuitenkin tulee tiedostaa se tosiasia, ettei tässä tilanteessa ole syyllisiä, ja on vain sopeuduttava. Vaikka suomalaiset herkästi kansana ajautuvat itsesääliin, nyt ei ole säälin aika, vaan aika kehittää itseään tehokkaasti uuteen nousukauteen. Tulee ponnistaa matalalta, ja ponkaista korkeammalle kuin koskaan ennen. Tulevaisuuden työvoima piilee meissä nuorissa – ”puolilaman” vaikeuksista huolimatta.

Suur-Ulvila kaatui

Maanantaina 2.3. Ulvilan kaupungin valtuusto äänesti uuden Ulvilan toteutumisesta toisen kerran. Keskustelua käytiin noin kaksi tuntuia, kunnes asiasta äänestettiin 20-15. Näin ollen tänä vuonna aloittaneen valtuuston enemmistö kaatoi uuden Ulvilan muodostumisen.

Koko nauhakaupungin muodostaminen olikin ollut alusta lähtien yhtä tervassa juoksua. Alkuperäinen suunitelma oli luoda uusi kaupunki, uudella nimellä ja uudella vaakunalla. Lopulta nauhakaupungin nimeksi, johon oli tulossa Kokemäki, Harjavalta, Nakkila ja Ulvila, oli tulossa Ulvila. Oman käsitykseni mukaan nimessä oli annettu periksi jotta Ulvila oltaisiin saatu kosiskeltua pysymään mukana hankkeessa, sillä Ulvila oli alusta lähtien ollut eripurainen liitoksen suhteen. Kuntalaisia jokaisessa neljässä kunnassa yleisesti ottaen ärsytti jo koko kuntaliitos ja uskonkin, että suurin osa on nyt vain tyytyväinen, kun liitos ei toteudu.

Jokaisen neljän kunnan eri puolueiden kunnallisjärjestöt pitivät säännöllisiä tapaamisia ja keskusteluita kuntaliitoksesta ja järjestöjen tulevasta yhdistymisestä. Kaikki muut tässä onnistuivatkin, paitsi SDP. Ulvilan SDP ei suostunut tulemaan mukaan näihin tapaamisiin, ja tämä on jo selkeä viesti siitä mitä Ulvilan valtuuston suurin valtuustoryhmä ajatteli koko liitoksesta. Heillä oli mielessä parempikin liitos Porin kanssa.

Koko hankkeen selvittelyvaiheessakin tuli harvinaisen selväksi, että nauhakaupunki olisikin ollut vain väli vaihe sen lopulta liittyessä kokonaisuudessaan Poriin. Voimme vain kuvitella mikä olisi ollut tässä tilanteessa Kokemäen asema sen kokoisessa Porissa. Ei sitä olisi edes ollut.

Kuntaliitossopimus kirjoitettiin ja hyväksyttiin jokaisessa kunnassa 16.1.2009, eli siis edellisten valtuustojen vielä toimiessa kaikissa kunnissa. Mutta tämäkin sopimus oli täysi farssi. Siinä ei määritelty mitenkään mitkä virastot säilyvät missäkin, minne tulee keskus, mitä tehdään Posekin suhteen, Kokemäen ollessa ainut kaupunki joka ei kuulunut siihen. Kokemäellä nimittäin oli oma elinkeinomies ja PARAS-hanke lupaa jokaiselle virkamiehelle viiden vuoden irtisanomissuojan. Jokainen valtuusto allekirjoitti sopimuksen siis kiireellä ilman, että tiesivät mitä edes allekirjoittivat. Kaikki tuntui johtuvan siitä, että tässä vaiheessa oli jo tiedossa uuden kaupunginvaltuuston Ulvilassa olevan enemmistöltään hanketta vastaan. Eripuraisuus johti hätiköintiin kuntaliitoksen kannattajien puolella.

Ulvila ja Kokemäki ovat muutenkin liian kaukana toisistaan, jotta koko pohja olisi edes ollut toimiva. Ulvilasta olisi tullut keskus ja Kokemäestä periferia. Kuntaliitoksen raukeaminen takaa Kokemäelle paljon varmemman pohjan palveluiden säilymiselle lähellä kuntalaisia. Nyt olisi syytä suunnata katseet Huittisten suuntaan ja alkaa miettiä kuntaliitospohjaa Huittisten, Kokemäen ja Harjavallan kesken. Tällainen pohja olisikin jo lähtökohtaisesti paljon toimivampi kuin nauhakaupungin.

Yhtenäisyys hukassa uudessa Ulvilassa

Kokemäen, Harjavallan, Nakkilan ja Ulvilan yhteisestä kuntaliitoshankkeesta on muodostunut ongelmallinen. Lähes suoraa kannatusta uusi nauhakaupunki on saanut vain sen keskeisiltä kunnilta, mutta reuna-alueet ovat vastustaneet hanketta alusta asti, varsinkin nykyisen Ulvilan suunnalla ja Kokemäellä. Vaikka kaikki kunnanvaltuustot ovat esitykset uudesta kuntaliitoksesta hyväksyneet, on hanke vielä teoriassa auki, sillä Ulvilan uusi valtuusto aikoo vaatia asiaa kolmannelle käsittelykierrokselle. Ilman sitä, uusi Ulvila tulisi suunnitelmien mukaan perustettavaksi vuoden 2011 alussa.

On todettava, että Kokemäki tarvitsee tulevaisuuden turvaksi osakkuutta isommassa kuntayksikössä, mutta tällä hetkellä soudetaan väärään suuntaan. Jo pelkästään kuntaliitoshankkeen suurimmassa kaupungissa, eli nykyisessä Ulvilassa, on suhtauduttu hyvinkin kriittisesti nauhakaupungin muodostamiseen, sekä kuntalaisten mielipidemittauksissa, että tasaväkisissä valtuuston äänestyksissä. Miten on mahdollista rakentaa yhteisymmärryksessä ja tasapuolisesti uutta kuntaa, jos sen suurimmassa kaupungissa haikaillaan Porin suuntaa ja varsinkin Kokemäen asiat tuntuvat jäävän etäisiksi?

On ymmärrettävää, että Kokemäellä vastustus nauhakaupunkia kohtaan on ollut hieman niukempaa, koska kuntaliitosta on perusteltu tärkeäksi varsinkin palveluiden ylläpitämisen kannalta sekä taloudellisilla seikoilla. Onko kuitenkaan täysin tarkoituksenmukaista pyrkiä muodostamaan hätiköiden uusi kaupunki, joka ei tunne yhteenkuuluvuutta, ei muodosta yhtenäistä työssäkäyntialuetta ja jopa uhkaa Satakunnan alueellista tasavertaisuutta?

Nyt ovat ratkaisun hetket käsillä, valitsemmeko tiemme kohti tulevaa Suur-Poria vai kenties vaihtoehtoisesti kaakkoisen Satakunnan kaupunkihanketta, joka voisi hyvinkin muodostua Kokemäen, laajentuneen Huittisten, sekä muiden halukkaiden yhteistyön tuloksena.

Kokemäen Keskustanuorten syyskokous 08.01.2009