Joensuun puoluekokouksen antia

13.-15. päivä kuluvaa kuuta Joensuussa pidettiin Keskustan puoluekokous, jonka tärkeintä antia oli varmastikkin luottamushenkilövalinnat. Ensinnäkin Matti Vanhanen jatkoi yksimielisellä päätöksellä puolueen puheenjohtajana ja piti aivan loistavan linjapuheen Keskustan tulevaisuudesta. Yrittäjiin tullaan pitämään edelleen tiivistä yhteyttä vaikka media onkin vaalirahajupakan aikana nostanut esille vaatimuksen, ettei politiikot saa olla tekemisissä yritysmaailman kanssa, koska se voi johtaa korruptioon.

Vanhanen, aivan kuten kuuluukin, sanoi, että tällainen ajattelu johtaa yhteiskunnan bloggiutumiseen ja eristäytymiseen. Yhteydet on oltava kunnossa ja Suomen pitää kyetä pelaamaan tiimipeliä, jossa kaikki ovat mukana, eikä raha saa ratkaista sitä kenen kanssa ollaan tekemisissä, kenen kanssa ei. Vanhasen mukaan historia on osoittanut muutosten olevan hyväksi Keskustalle. Työhön on vain käytävä käsiksi. Keskusta on todellinen tulevaisuuden vaihtoehto sosiaalidemokraattien menneisyyden uhkakuvia esille nostavalle politiikalle.

Näillä vanhoilla uhkakuvilla Keskusta on yritetty nujertaa tänään ja menneisyydessä, Vanhanen totesi, ja että heidän mielestä maata johtaa väärä puolue ja pääministeri. Nämä vastukset ja vanhat voimat Keskusta kuitenkin kohtaa ja nujertaa.

Toisin sanoen Vanhanen otti selvän kannan siitä, että Keskusta toimii sosiaalidemokraattista ajattelua vastaan, uudituu ajan haasteiden mukaan, korosti yritysmaailman ja politiikan tärkeää yhteistyötä ja selvästi profiloi Keskustaa sosiaaliliberaaliin suuntaan. Ja se onkin tämän ajan haaste. Sosiaaliliberaalille puolueelle on nyt kysyntää ja jos Keskusta ei lunasta sille kuuluvaa paikkaa tällä kentällä, tulee Kokoomus sen ottamaan. Keskusta on todellisuudessa Suomen ainoa sosiaaliliberaali puolue. Vanhanen antoi nyt siitä todistuksen.

Sitten ilouutisia meidän nuorten kannalta. Tuomo Puumala valittiin Suomen Keskustan varapuheenjohtajaksi! Tulos oli huima ja valtavan upean työn takana. Minä uskon Tuomon edustavan tulevassa puoluejohdossa Keskustan aatteellista puolta ja tasapainottavan näin pelkään pragmaattisuuteen tähyävää linjaa. Kokonaisuudessaan uusi puoluejohto on mitä tasapainoisin ja laajoja kansanrivejä tunteva, sillä muiksi varapuheenjohtajiksi valittiin ympäristöministeri Paula Lehtomäki ja kansanedustaja Antti Rantakangas.

Satakunnan piiritoimikunta tuki Kimmo Tiilikaista Keskustan puoluesihteeriksi, mutta tässä taistossa joutui Satakunta ja Tiilikainen nöyrtymään suuren ylivoiman edessä Jarmo Korhoselle hänen jatkaessa kentän suurella tuella puoluesihteerinä.

Mari Kiviniemen putoaminen varapuheenjohtajistosta oli tietenkin omalta osaltaan pettymys, sillä Keskusta tarvitsee puolueen johdossa myös pääkaupunkiseudulta tietämystä ja uskoa siitä, että myös kaupunkilainen citykeskustalainen voi kuulua ja nousta puoluejohtoon. Se on myös imagollinen kysymys. Tuomo Puumala kuitenkin paikkaa erinomaisesti Keskustan imagollista puolta ollessaan nuori varapuheenjohtaja. Kun Keskusta on nuorison suosituin puolue, täytyy sen myös näkyä juuri tällä tavalla puoluejohdossa.

Matti Vanhasen loistavan avajaispuheen voit käydä lukemassa tästä.

Mallia SDP:stä

SDP valitsi itselleen varsin nuoren uuden puoluejohdon. Puheenjohtajaksi nousi Jutta Urpilainen (32-v.), ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ex-piispa Ilkka Kantola, seuraavaksi Maria Guzenina-Richardson ja Pia Viitanen. Puoluesihteeriksi valittiin Ari Korhonen Varsinais-Suomesta. Johto koki varsinaisen nuorennusleikkauksen Urpilaisenkin ollessa nuorin puheenjohtaja. Jutta Urpilainen on muuten myös Kokkolan valtuuston varapuheenjohtaja Tuomo Puumalan ollessa puheenjohtaja. Kokkola tuntuu synnyttävän nyt valtavan määrän nuoria ja dynaamisia johtajia.

Urpilaisen valinta SDP:n puheenjohtajaksi korostaa Tuomon valinnan merkitystä Joensuussa entisestään. Kun SDP teki tällaisen nuorennuksen, on Tuomo ehdottoman tärkeä henkilö Keskustan varapuheenjohtajaksi. Nuorten pitää voida samaistua myös Keskustaan, johon Tuomo on meidän ainoa vaihtoehto. Urpilainen tulee varmasti vetämään nuorten ääniä SDP:lle. Ja kun Kokoomuksenkin johdossa on nuori henkilö, ei Puumalan valintaa yksinkertaisesti voida jättää tekemättä. Keskustasta tuleva kuva riippuu nyt paljon Tuomon valinnasta. Mikäli Tuomo jäisi rannalle varapuheenjohtajavaaleissa, jäisi Keskustasta ikävä kuva vanhoollisena puolueena nuorekkaiden Kokoomuksen ja SDP:n rinnalla.

Urpilaisen poliittinen suuntautuminen on vielä hieman kysymysmerkki, mutta varmasti hän on vähemmän provosoiva kuin Heinäluoma, eikä lähde korostamaan eriarvoisuuden materialistista sortaja-sorrettu kuvaa, jota Heinäluoma pyrki tuomaan omana aikanaan esille, epäonnistuen siinä täysin. Urpilainen vaikuttaa enemmän Lippos-tyyliseltä. Hän jopa heitti Paavo Lipposen nimen ilmoille puhuttaessa SDP:n seuraavasta mahdollisesta pääministeriehdokkaasta. Ja toki Urpilainen itsekin on vahva vaihtoehto tässä kilvassa.

Joka tapauksessa SDP:n uusi johto on houkutteleva ja uutuuden viehätys tulee jatkumaan varmasti yli kunnallisvaalien, joten Keskustankin on saatava jotain uutta joka viehättää. Tähän tarvitaan Tuomo Puumalaa ja varmasti myös Kimmo Tiilikaista. Nämä kaksi ovat vielä melko vähän politiikassa ryvettyneitä ja vaikuttavat isomman yleisön silmissä luotettavilta, toisin kuin mikä kuva esim. Korhosesta ja Vanhasesta on tällä hetkellä. Niin tai näin, SDP heitti pallon nyt meille. Meidän on kyettävä vastaamaan SDP:n muuttuneeseen julkikuvaan ja tehtävä omat yhtä radikaalit vaihdokset omassa puoluekokouksessamme.

Jutta Urpilaisen sivuille pääset tästä.

Tennilä pitäköön mölyt mahassaan!

Satakunnan Kansa uutisoi maanantaina 28. huhtikuuta, että vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä odottaa keskustan nousevan kapinaan Matti Vanhasta vastaan. Tennilä yltyi tällaisiin puheisiin sen jälkeen, kun Vanhanen oli todennut ettei rikkaiden rikastumisessa ole mitään väärää.

Tennilä näki tämän jenkkiläismallin ihannoimisena ja uskoo Vanhasen puheiden olevan ristiriidassa keskustalaisten arvojen ja moraalin kanssa. Vanhanen oli todennut, ettei rikkaiden pääomatulot tee köyhiä köyhemmiksi. Rikkaan useinmiten järjestävät töitä monille suomalaisille. Onko tämä nyt keskustalaisten arvojen vastaista?

Tennilä ei selvästikkään ymmärrä mitä keskustalaisuus onkaan. 60- ja 70-lukujen "vasemmistokeskusta" oli oman aikansa poikkeuksellinen ja outo ilmiö. Juuri se Keskusta ei edustanut todellisia arvoja. Erityisesti 60-70-lukujen Keskustan ajatus tulonjaosta oli vinoutunut. Tänä päivänä on ymmärrettävä, ettei Keskustalle ole mikään itseisarvo tai päämäärä saavuttaa täydellisen tasa-arvoista tulonjakoa. Jotkut onnistuvat yhdellä hetkellä, toiset toisella. Ylipäänsä on koko Suomen etu, että se väestö vaurastuu. Jos se ei vaurastu suhteessa yhtä paljon joka sosiaaliluokassa ei se tarkoita, että asiat olisivat meneet pieleen.

Köyhyys ei poistu maailmasta kohdistamalla syyttävän sormen rikkaisiin. Sillä ei korjata mitään. Tietyssä määrin parempituloisia on verotettava raskaammin, jotta edes jonkinlainen tulonjako toetutuu, muttei kaikkea voida repiä varakkaiden niskasta. Suomi tarvitsee rikkaita. Heidän etunsa on meidän etu!

Kanervan ero oli vääryys!

Suomi menetti erinomaisen ulkoministerin 1.4.2008, kun Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti, ettei Ilkka Kanerva nauti enää puolueensa johdon luottamusta, jonka vuoksi hänet erotettiin puolueensa taholta ulkoministerin paikalta.

Ulkoministerin paikan perii nyt Alexander Stubb, europarlamentista. Suomen hallitus saa ulkoministerikseen EU-asiantuntijan, joka ei ole ollenkaan huono asia, mutta sen tulee johtaa ulkopoliittisten suhteiden hoidossa uuteen työnjakoon. Nyt Suomen ulkopoliittisten suhteiden hoidossa on noudatettu kolmen kortin politiikkaa. Halonen on keskittynyt Venäjän, Vanhanen Euroopan ja Kanerva Yhdysvaltojen suhteiden hoitamiseen. Jos sekä Stubb, että Vanhanen keskittyvät Unioniin, palataan takaisin 2000-luvun alun ulkopoliittiseen tilanteeseen, jossa Yhdysvaltoihin suhtaudutaan välittömästi, tai ainakin Yhdysvaltavastaisen asenteen vuoksi torjuvasti. Kanerva korjasi Suomen ja Yhdysvaltojen tulehtuneet suhteet hämmästyttävän nopeassa ajassa ja ennen ensimmäisen vuoden kulumista vaaleista oli Suomen ulkoministeri tehnyt jo kaksi virallista matkaa Yhdysvaltojen ulkoministerin vieraaksi.

Tällaiset suhteet Yhdysvaltoihin on välttämätöntä, sillä maailman politiikkaa ei voida harjoittaa ottamatta huomioon Washingtonin näkemyksiä, saatika toimia kohtuuttomasti niitä vastaan. Yhdysvallat ja innovatiivihankeet, sekä muut hyvät alulle pannut aloitteet on edelleen oltava Suomalaisen ulkopolitiikan korkeimmalla agendalla, kokonaisuus huomioon ottaen tietenkin.

Keskustalaisesta näkövinkkelistä Kanerva oli loistava ratkaisu ulkoministeriöön. Mm. suhtautuminen Natoon noudatteli pitkälti keskustalaisia pyrkimyksiä, mutta Stubb edutaa lähes ehdotonta Natoon suuntautuvaa politiikka. Tavallaan tällä ei ole merkitystä, sillä hallitusohjelmassa ei vieläkään puhuta siitä, että Suomi hakisi Naton ytimeen, eikä Stubb voi sellasia yksin päättää, mutta tämän asenteen kanssa saattaa tulla ongelmia hallitustyössä.

Keskustalaiset eivät voi, tai saa kuitenkaan lähteä ilakoimaan Kanervan erolla ja Kokoomuksen ongelmilla, sillä myös Keskustapuolue on joutunut käymään mediassa vastaavaa taistelua siitä missä kulkee politiikon yksityisyyden raja. Meidän jos kenen tulee ymmärtää Kanervaa. On selvää, että politiikon yksityisyyden suoja on heikompi, kuin tavallisen kansalaisen, mutta seksuaalisuus, tai siihen liittyvät asiat ovat ehdottomasti sen rajan toisella puolella. Se ei kuulu medialle, tai kansalaisille. On turha lähteä moralisoimaan Kanervan tekemisiä, sillä me emme tiedä millaisia sopimuksia, tai millainen suhde hänellä on vaimonsa kanssa. Parisuhteessa elävistä suomalaisista kolmasosa pettää puolisoaan ja noin puolet solmituista suhteista päätyy eroon. Keitä me siis olemme sanomaan tekikö Kanerva oikein, eikä sillä ole edes merkitystä, sillä hän on hoitanut työnsä hyvin.

En sano, että Katainen antoi median voittaa tämän erän, sillä eron taustalla saattaa olla enemmän asioita vaikuttamassa kuin tiedämme, mutta siltä tämä silti näyttää, vaikka syyt olisivat mitkä. Onko oikein, että medialla on tällainen valta politiikkoihin. Hehän voisivat toimiessaan näin olla vaikuttamassa aina siihen, että heille epäsuotuisa henkilö voidaan eliminoida. Aivan sama ovatko he oikeassa vai eivät. Maine on pilattu ja se jo vaikuttaa kohteena olleen ihmisen uskottavuuteen.

Oli aivan käsittämätöntä, että Kanervan osallistuessa pääsiäsikirkkoon, kommentoitiin sitä kuin mies olisi tehnyt Jumalan pilkaa saapumalla kirkkoon. Kuka meistä on sanomaan, ettei hän saisi osallistua kirkon menoihin. Minä sanon, että se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Ja väitämpä että yhtään kiveä ei lentäisi.

Silmällä pitäen Vanhasen tulevaa hovioikeudenkäyntiä osoittaako tämä sen kuinka Vanhasen ennakkotapauksessa poliitikkojen yksityisyyden suojassa tulee käymään? Eikö seksuaalisuuskaan ole enää meidän yksityisasia? Eikö poliitikon elämään saa kuulua salaisuuksia? Kuuluuko kaikki asiat muka kansalle? Henkilökohtaisesti minä en ainakaan aijo olla sellaisessa poliittisessa toiminnassa mukana. Ja siksi Vanhasen oikeudenkäyntiä tulee tukea ja toivoa, että hovioikeus kallistuu inhimillisyyden puolelle. Kaikki ei voi olla sallittua.

Olen henkilökohtaisesti pahoillani Kanervan puolesta. Asiat eivät menneet nyt oikeudenmukaisuuden mukaisesti. Asiakohtien osalta, toivon että Stubb jatkaa Kanervan linjan mukaista ulkopolitiikkaa. Ongelma on kuitenkin, ettei politiikkaa tehdä vain asioilla, vaan myös henkilökemioilla. Onko Stubb yhtä valloittava persoona kuin Kanerva jää nähtäväksi, mutta varmaa on että Stubb on erittäin pätevä henkilö ulkoministerin tehtäviin. On eri asia onko tämä Keskustan kannalta paras henkilö, mutta se mahdollisuus on annettava. Ja lopulta onhan tämä täysin Kokoomuksen asia.