Jarmo Korhonen on jatkopaikkansa ansainnut!

Kimmo Tiilikainen ilmoitti eilen lähtevänsä haastamaan Jarmo Korhosen Keskustan puoluesihteerikisassa Joensuun puoluekokouksessa. Tiilikaisen aikomus on positiivinen, koska tervehenkisten vaalien käyminen puolueen sisällä usein aktivoi parhaiten jäsenistöä ja tuo juuri sitä kaivattua puhdistautumisen ilmapiiriä nykyiseen puolueen tilaan. On kuitenkin tärkeää, etteivät puolueemme toimijat sortuisi repimään väkisin kenttää kahtia eri osapuolia haukkumalla tai perusteettomilla, jopa populistisilla väitöksillä.

Tiilikaisen veto ei oikeastaan yllätä. On selvää, että lähiaikojen tapahtumat jakavat taas puoluettamme kahteen erilaiseen leiriin. Tiilikainen edustaa juuri niin erilaista linjaa, että hän on oikea valinta kun haastajaa on haettu. Hän on myös hoitanut tehtäviään erittäin hyvin ja olisikin varmasti jossakin muussa tilanteessa todella varteenotettava vaihtoehto myös puoluesihteeriksi. Nyt puolueemme kuitenkin tarvitsee Korhosta!

Jarmo Korhonen on edustanut juuri sellaista linjaa puolueen kärjessä mitä useimmat häntä kyseiseen tehtävään äänestäneet odotti ja toivoikin. Keskustan liian konsensushakuinen ja suorastaan yltiöpäisen nöyristelevä politiikka on saanut valtaosan kentästä tuskastumisen asteille. Korhonen edustaa nimenomaan tahtopoliittista linjaa, jossa liiallinen mielistely ja "jeesustelu" on jätetty sivuun. Hän on myös ymmärtänyt puolueen talouspoliittisen tilanteen, joka nyt vain sattuu olemaan merkittävä asia tulevaisuuden kannalta.

Usein kuulee puhuttavan puolueemme nopean reagoinnin puuttumisesta ja tuossa asiassa Korhonen on tehnyt kenGurunhypyn eteenpäin. Hän on nimenomaan nostanut OIKEITA asia-kysymyksiä esille, ottanut paikkansa mediassa ja hänen sanomisistaan ollaan kiinnostuneita. Mielestäni on parempi, että epämiellyttävistäkin asioista puhutaan toisin kuin, että kansalaiset unohtavat koko puolueen olemassaolon hiirenhiljaisella olemuksella ja hyssyttelyllä.

Korhosen toiminta on puhuttanut, se on herättänyt keskustelua ja ennen kaikkea antanut todellista uskoa puolueen jäsenelle siitä, että heidän asioista ollaan oikeasti kiinnostuneita, sovituista asioista pidetään kiinni ja heillä on joku syy seuraavissakin vaaleissa antaa ääni Keskustalle. Ja tuon seikan, jos jonkun tulisi kiinnostaa puolueen valtaa käyttäviä, tulevien vaalien tuloksia silmälläpitäen. Koska Keskusta on suuri puolue, on selvää, ettei kaikista asioista olla aina yksimielisiä. Itse koen tärkeämmäksi poliittisen keskustelun, asiakysymykset, kuin sen onko puolueenjohtomme mediassa käymä keskustelu "sopivaa" ja miltä se muiden puolueiden silmissä näyttää. Meidän on ennen kaikkea mietittävä puolueemme tulevaisuutta ja äänestäjille annettuja lupauksia. Korhonen on lupauksensa pitänyt.

Itse kannatin Korhosta viimeksi ja kannatan edelleen, koska hänen kaltaistaan voimakkaan persoonan omaavaa henkilöä puolueemme tarvitsee nyt jos koskaan. Hän on pelinavaaja, peluri ja kolme askelta aina muita edellä. Hänen avullaan puolue pääsee tavoittelemaan todellista arvo- ja aatepolitiikkaa, jossa ihmisten todellinen arki vielä huomioidaan. Tiesin itse mitä olin Oulussa vuonna 2006 tilaamassa ja olen ollut valintaan erittäin tyytyväinen. Tahtoa unelmien toteuttamiseen on edelleen.

Näytöt puhuvat puolestaan – Iso K jatkakoon!

Puoluesihteeri vaihtoon!

Tänään 29.5. Kimmo Tiilikainen ilmoitti haastavansa istuvan puoluesihteeri jarmo Korhosen Joensuun puoluekokouksessa. Tämä oli mahtava uutinen, sillä Korhosen sooloiluun ja vasemmistopropagandalta haiskahtaviin uhkakuviin on saatava loppu.

Tiilikainen on toimii tällä hetkellä kansanedustajana, jonka vuoksi osa jotka olisivat muuten saattaneet tukea Tiilikasita (tai vastustaa Korhosta) jättävät äänestämättä häntä peläten, ettei yhden ihmisen aika riitä hoitamaan kumpaakin tehtävää täyspainosesti. Malliesimerkkinä voidaan kuitenkin pitää Eero Lankiaa. Hän toimi kolme vuotta samaan aikaan kansanedustajana ja puoluesihteerinä ja tänä aikana ei ilmennyt mitään sellaisia ongelmia, jotka olisivat häirinneet kumpaakaan työtä.

Tiilikainen tuli laajemmalle väestölle tutuksi viimeistään toimiessaan ympäristöministerinä Vanhasen II. hallituksessa. Tiilikainen on luomuyrittäjä ja näin ollen tuntee myös viljelevän väestön aseman ja siis koko puolueen kenttäväen kokonaisuuden.

Tiilikainen teki rohkean vedon asettuessaan puoluesihteeriehdokkaaksi ja on pätevä henkilö tähän virkaan. Tiilikainen toisi selkeyttä puolueen johtoon ja helpottaisi hallitusyhteistyötä Korhosen alituiseen kiukutellessa Kokoomukselle. Korhonenhan manaili Kokoomusyhteistyötä jo ennen vaaleja ja suosi Sosiaalidemokraatteja. Hallitustyötä tehneet ovat selvästi ilmaisseet, että hallitustyöskentely Kokoomuksen kanssa on huomattavasti helpompaa kuin SDP:n. Korhonen tuntuu kuitenkin olevan jonkin sortin kaappivasemmistolainen, joka ei kykene edustamaan Keskustan koko kenttää.

Nyt on aika palauttaa Keskustaan työrauha ja -järjestys Tiilikaisen, Vanhasen ja Puumalan johdolla!

Kimmo Tiilikaisen kotisivuille pääset tästä.

Läskit liikkeelle

Elämästä ei hengissä selviä. Mutta on olemassa lääke, joka pidentää elinikää, auttaa jaksamaan töissä ja opiskeluissa, vähentää riskiä sairastua moniin sairauksiin ja ylipäätänsä parantaa elämänlaatua. Lääke on liikunta ja sitä tulisi ottaa vähintään kolme kertaa viikossa riittävän suurina annoksina kerrallaan.

Liikkumattomuus ja huonot elintavat ovat melkoinen rasite kansantaloudelle. Kansa lihoaa, joka tuo tullessaan monia sairauksia. Lihavuus edesauttaa sairastumista mm. 2 tyypin diabetekseen, astmaan, sepelvaltimotautiin, kihtiin, metaboliseen oireyhtymään, joihinkin syöpiin jne.

Lisäksi yli 700 000 suomalaista syö psyykelääkkeitä. Masennus onkin suurin yksittäinen työkyvyttömyyden syy. Tätäkin ongelmaa lieventäisi, jos me suomaiset liikkuisimme enemmän. Todistettavasti liikunnan on todettu lisäävän fyysistä kuin henkistäkin jaksamista. Suomalaisten huono kunto ja ympärysmitan kasvu alkaakin jo rajoittamaan yritysten tehokkuutta. On yrityksen ja työntekijän molempien etu, että työntekijä jaksaa työssään. Tämän vuoksi kannatan kaikkea yritysten ja työntekijöiden yhteistyötä henkilöstön liikunnan lisäämiseksi.

Kansan huonokuntoisuudella ja lihoamisella on myös vaikutusta maamme turvallisuuteen. Armeija on eräänlainen valtion henkivartija. Sen tulisi olla tarpeeksi vahva ja häijyn näköinen, jotta se jo pelkästään olemassaolollaan estäisi konfliktien syntymisen. Suomen ”armeija-henkivartija” on enemmänkin hyvin kouluttautunut moniosaava möhömaha, jonka hengitys alkaa vinkumaan jo pienestä fyysisestä ponnistuksesta. Ei myöskään sinivuokkojen ja rajavartioiden kunnon heikkeneminen turvallisuutta kohenna.

On kuitenkin olemassa keinoja, jolla saisimme läskit liikkeelle eli kilot karisemaan ja kunnon kohenemaan. Ensinnäkin koululiikunnan tulisi palauttaa lamaa edeltävälle tasolle ja mielellään vielä ylemmällekin tasolle. Säännölliseen ruokailuun tulisi kannustaa, niin työpaikoilla, kouluissa kuin kotonakin. Säännöllinen ruokailu on osittain korvautunut välipaloilla, joissa saattaa olla jopa enemmän kaloreita kuin pääateriassa. Valistuksen lisäksi säännölliseen aterointiin kannustaisi poistamalla pirullisen herkulliset limsa ja karkkiautomaatit koulun ja työpaikan käytäviltä. Nämä seireenin tavoin houkuttelevat ihmisiä herkuttelemaan ja tällöin helposti myös korvaavat kunnon aterian.

Ruuan hinta on nousemaan päin, mutta tuskin se riittää yksinään hillitsemään ihmisten ylensyömistä. Mielestäni valtion tulisi verotuksen kautta tehdä terveellisemmästä ruuasta halvempaa kuin epäterveellisemmästä. Usein on kuitenkin toisin päin. Esimerkiksi sama ruoka, mutta vähärasvainen maksaa enemmän kuin saman eineksen rasvaisempi vaihtoehto. Lisäksi vuonna 2000 poistunut makeisvero tulisi palauttaa. Suomalaiset syövät nykyään eniten maailmassa sokerimakeisia. Makeisten suuri kulutus näkyy valikoimassakin. Jokainen voi sen nähdä kun menee markettiin. Karkkihyllyt ovat suurimpia ellei suurin yksittäinen osasto kaupassa.

On olemassa yrityksiä, jotka kannustavat henkilöstöään liikkumaan mm. järjestämällä heille kuntosalivuoroja. Tämä on hyvä tapa pitää työntekijöistään hyvää huolta. Valtionkin tulisi miettiä keinoja, millä se voisi rohkaista yrityksiä entistä enemmän tukemaan työntekijöidensä liikunnallisuutta.

Lihavuuden lisääntyminen on vakava asia, jota vastaan tulisi taistella. Kyse on meidän kansakuntamme hyvinvoinnista. Teoriassa hyvään kuntoon ja kuosiin on helppo päästä. Ei muuta kuin liikkuu enemmän ja syö vähemmän. Käytännössä asia ei ole näin helppoa. Sen vuoksi ihmisiä tulisi kannustaa terveellisiin elämäntapoihin monin keinoin.

Tuomo Puumala Keskustan varapuheenjohtajaksi!

Keskustan puoluekokous järjestetään 13.-15-6.2008 Joensuussa. Paikalla pidetään mm. Puheenjohtajavaalit, jossa Satakunnan Keskustanuoret tukevat Matti Vanhasta edelleen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajaksi Satakunnan Keskustanuoret tukevat 26-vuotiasta Keskustanuorten puheenjohtajaa Tuomo Puumalaa.

Puhumme paljon keinoista, mutta vähän päämääristä. Tuomolla on päämääriä ja määrätietoisesti hän on uraansakkin luonut. Hän on osoittanut kyntensä erittäin kykenevänä poliittisensa toimijana. Hän on Keskustanuorten puheenjohtajuuden lisäksi Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja nuorin kansanedustaja eduskunnassa.

Varapuheenjohtajana Tuomo toisi erinomaisesti esille myös nuorten ääntä. Tuomo on erinomainen puhuja, kuuntelija ja rakentava tiimipelaaja, josta Keskusta saisi vahvan lenkin ketjuunsa. Tuomo on ansainnut paikkansa Keskustan varapuheenjohtajana. Keskusta tarvitsee Tuomoa, hänen näkemyksiään, vahvuuksiaan ja nuorekasta ilmettä. Aikanaan Keskustan siirtyessä kolmeen varapuheenjohtajaan, ajatuksena olikin, että kukin varapuheenjohtaja edustaisi erilaisia tahoja. Yksi koko puoluetta, yksi naisia ja yksi nuoria.

Tuomon tavoitteena on lisätä vakautta, hyvinvointia, yrittäjyyttä ja onnellisuutta. Hän näkee että oikeilla päätöksillä ihmiset pystyvät suunnittelemaan elämäänsä pidemmälle ja jokainen voi olla omassa elämässään mahdollisimman onnellinen.

Satakunnan Keskustanuoret tekevät kaikkensa Tuomon läpimenon puolesta ja kannustavat kaikkia muitakin ryhtymään samaan. On aika aloittaa terve sukupolven vaihdos Keskustassa. On aika valita Tuomo Puumala Keskustan varapuheenjohtajaksi.

Voit tutustua Tuomoon ja hänen ajatuksiin paremmin täältä.

Tennilä pitäköön mölyt mahassaan!

Satakunnan Kansa uutisoi maanantaina 28. huhtikuuta, että vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä odottaa keskustan nousevan kapinaan Matti Vanhasta vastaan. Tennilä yltyi tällaisiin puheisiin sen jälkeen, kun Vanhanen oli todennut ettei rikkaiden rikastumisessa ole mitään väärää.

Tennilä näki tämän jenkkiläismallin ihannoimisena ja uskoo Vanhasen puheiden olevan ristiriidassa keskustalaisten arvojen ja moraalin kanssa. Vanhanen oli todennut, ettei rikkaiden pääomatulot tee köyhiä köyhemmiksi. Rikkaan useinmiten järjestävät töitä monille suomalaisille. Onko tämä nyt keskustalaisten arvojen vastaista?

Tennilä ei selvästikkään ymmärrä mitä keskustalaisuus onkaan. 60- ja 70-lukujen "vasemmistokeskusta" oli oman aikansa poikkeuksellinen ja outo ilmiö. Juuri se Keskusta ei edustanut todellisia arvoja. Erityisesti 60-70-lukujen Keskustan ajatus tulonjaosta oli vinoutunut. Tänä päivänä on ymmärrettävä, ettei Keskustalle ole mikään itseisarvo tai päämäärä saavuttaa täydellisen tasa-arvoista tulonjakoa. Jotkut onnistuvat yhdellä hetkellä, toiset toisella. Ylipäänsä on koko Suomen etu, että se väestö vaurastuu. Jos se ei vaurastu suhteessa yhtä paljon joka sosiaaliluokassa ei se tarkoita, että asiat olisivat meneet pieleen.

Köyhyys ei poistu maailmasta kohdistamalla syyttävän sormen rikkaisiin. Sillä ei korjata mitään. Tietyssä määrin parempituloisia on verotettava raskaammin, jotta edes jonkinlainen tulonjako toetutuu, muttei kaikkea voida repiä varakkaiden niskasta. Suomi tarvitsee rikkaita. Heidän etunsa on meidän etu!

Suomikuva maailman mediassa 2007

Ulkoministeriö julkaisi hiljattain jokavuotisen katsauksensa Suomen näkyvyydestä ulkomaisessa mediassa. Julkaisu tutkii suomikuvan tulkintaa maailmalla, näkyvyyden volyymia ja laatua. Katsauksessa näkyikin, että monasti Suomi nähtiin virheellisessä valossa, joka korostui erityisesti Jokelan tramaattisten tapahtumien yhteydessä.

Jokelan kouluammuskelun jälkeen Suomesta julkaistiin paljon kirjoituksia kaikilla mantereilla. Toisinaan asia nähtiin sen subjektiivisessa valossa kuten kuuluukin, mutta valitettavan usein suomalaiset leimattiin kylmiksi, tunteettomiksi, väkivaltaisiksi ja eristäytyneiksi ihmisiksi. Erityisesti Englanti korosti tätä näkemystä muissakin yhteyksissä. Englanti suhtautuu julkisessa keskustelussa tällä hetkellä Suomeen varsin skeptisesti. Talouden, hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta se näkee Suomen polkevan paikallaan ja pian kaatuvan alas, jos me emme tee jotain nykyiselle järjestelmällemme.

Englannille Suomi edustaa skandinaavisen talous- ja valtiomallin esikuvaa ja kaikkein kehittynentä mallia siitä. Ja juuri Suomen tulevaisuus nähdään Englannista käsin varsin pessimistisesti. On vaikea käsittää mistä negatiivinen suomikuva Englantiin on pesiytynyt, mutta negatiivisuus on ollut voimissaan jo pitkän aikaa. Mm. kun Suomessa oltiin valitsemassa Suurinta Suomalaista YLE:n tuottamassa ohjelmassa, Englannissa kirjoiteltiin voiko Suomen kokoisesta kääpiövaltiosta edes löytyä sataa suurmiestä/naista.

Toisaalta taas Suomen koulutusjärjestelmää, korkeaa teknologiaa ja infrastruktuuria kehuttiin varsin vuolaasti maailmalla. Hassua kyllä Suomalaista kulttuuriakin arvostettiin erittäin korkealle varsinkin Saksassa, Virossa ja Ruotsissa. Suomalaista taidetta pidettiin Saksalaisessa lehdistössä jopa tulevaisuuden luojana. Eräs kolmen sivun artikkeli kiitteli Suomea vuolaasti suunnan näyttämisestä ja Itävallassa Suomen todettiin olevan ylivertainen taiteissa.

Saksassa Suomi sai kuitenkin valtavasti kritiikkiä Nokian Bochumin-tehtaan sulkemisen yhteydessä. Suomen riippuvuutta yleisestikkin Nokiaan arvosteltiin tässä yhteydessä valtavasti maailmalla. Kuitenkin taas monet näkivät Suomen toimivan maailman markkinoiden edistyksellisenä tekijänä ja luotettavana sijoitusmaana ulkomaisille yrityksille. Suomessa tavoitellaan tehokkuutta ja voittoa, joka toisinaan oli erittäin myöntiestä julkisuutta. On silti hämästyttävää, nämä seikat huomioon ottaen, että investointien vertailussa eri maihin, Suomi on vasta sijalla 85. Kuinka voi olla, että taloudellisesti luotettava Suomi, jossa on korkea osaaminen, innovatiivisuus ja koulutus, ei houkuttele ulkomaisia sijoituksia, vaikka edustamme maailman kehityksen sektorilla sijaa 14-10 riippuen mittarista. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Suomi on yksi maailman kalleimmista maista, ja suhteessa sijoitettuun rahaan, voitto on pieni. Yhdysvaltalaiselle on paljon järkevämpää sijoittaa Viroon, kuin Suomeen. Ennen Suomi kykeni kilpailemaan hyvillä Venäjän yhteyksillään, mutta nyt kun sellaiset on Virollakin, ei ole kovinkaan vaikea pohtia kumpaan sijoitukset kohdistuvat.

Yhdysvalloissa sen sijaan Suomi oli poikkeuksellisen paljon esillä ja juuri positiivisessa mielessä. Suomi kiinosti Yhdysvaltoja erityisesti energiapolitiikan saralla. Suomi kuvattiin esimerkkivaltioksi ydinvoimapolitiikassa, ympäristöystävällisyydessä ja puhtaudessa. Tämän vuoksi mm. pääministeri Vanhanen sai odottamatonta näkyvyyttä vierailullaan alkuvuodesta ja häntä pyydettiin useisiin ennalta sopimattomiin tilaisuuksiin. Demokraattien puolue kutsui Vanhasen yhdeksi alustajakseen puoluekokoukseensa elokuussa, joka on maailman suurin puoluekokous. He tahtoivat myöskin luoda tiiviimmät suhteet itseään ideologisesti läheisiin Eurooppalaisiin puolueisiin, kuten Suomen Keskustaan.

Suomen kuva oli siis varsin kahtia jakautunut. Osa edusti Englannin mukaista negatiivista suhdetta Suomeen, kuten monet Etelä-Amerikan maat tekivät. Tai positiivista, kuten Yhdysvallat, Viro ja muut Baltian maat. Venäjä oli poikkeuksellinen. Venäjä edusti ylhäältyä määräilevää asennetta. Venäjä puuttui paljon julkisessa keskustelussaan Suomen sisäpoliittisiin kysymyksiin ja mm. varoitteli Suomea Nato-jäsenyyden hankkimisesta. Sen ilmoitettiin suoraan vaikuttavan negatiivisesti Suomen ja Venäjän suhteisiin. Venäjä siis edelleen toimii kuin herravaltio.

Kaikesta tästä huolimatta Suomi oli vain pieni alaviite ulkomaisessa lehdistössä ja laajemmassa mediassa. Me emme kovinkaan usein ylittäneet uutiskynnystä ulkomaisessa keskustelussa ja jos ylitimmekin, oli sävy useinmiten positiivista. On kuitenkin selvä raportin perusteella, että investointien houttelevuuden kannalta on tehtävä muutoksia suomikuvaan ja nykyiseen järjestelmään. Mielikuvat vaikuttavat meihin paljon negatiivisesti, mutta myös todelliset verotukselliset ongelmat. Emme ole edelleenkään riittävän kilpailukykyisiä muihin Euroopan maihin nähden. Tässä mielessä siis Englannin kritiikki Suomea kohtaan on kohdallaan. Ei kuitenkaan ihan niin paljon, että heidän täytyisi kirjoitella miten Presidentin virkatalon katto vuotaa vettä, eikä valtiolla ole varaa edes korjata sitä.

Kokonaisuudessaan raportti löytyy ulkoasiainministeriön sivuilta täältä.

Kanervan ero oli vääryys!

Suomi menetti erinomaisen ulkoministerin 1.4.2008, kun Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti, ettei Ilkka Kanerva nauti enää puolueensa johdon luottamusta, jonka vuoksi hänet erotettiin puolueensa taholta ulkoministerin paikalta.

Ulkoministerin paikan perii nyt Alexander Stubb, europarlamentista. Suomen hallitus saa ulkoministerikseen EU-asiantuntijan, joka ei ole ollenkaan huono asia, mutta sen tulee johtaa ulkopoliittisten suhteiden hoidossa uuteen työnjakoon. Nyt Suomen ulkopoliittisten suhteiden hoidossa on noudatettu kolmen kortin politiikkaa. Halonen on keskittynyt Venäjän, Vanhanen Euroopan ja Kanerva Yhdysvaltojen suhteiden hoitamiseen. Jos sekä Stubb, että Vanhanen keskittyvät Unioniin, palataan takaisin 2000-luvun alun ulkopoliittiseen tilanteeseen, jossa Yhdysvaltoihin suhtaudutaan välittömästi, tai ainakin Yhdysvaltavastaisen asenteen vuoksi torjuvasti. Kanerva korjasi Suomen ja Yhdysvaltojen tulehtuneet suhteet hämmästyttävän nopeassa ajassa ja ennen ensimmäisen vuoden kulumista vaaleista oli Suomen ulkoministeri tehnyt jo kaksi virallista matkaa Yhdysvaltojen ulkoministerin vieraaksi.

Tällaiset suhteet Yhdysvaltoihin on välttämätöntä, sillä maailman politiikkaa ei voida harjoittaa ottamatta huomioon Washingtonin näkemyksiä, saatika toimia kohtuuttomasti niitä vastaan. Yhdysvallat ja innovatiivihankeet, sekä muut hyvät alulle pannut aloitteet on edelleen oltava Suomalaisen ulkopolitiikan korkeimmalla agendalla, kokonaisuus huomioon ottaen tietenkin.

Keskustalaisesta näkövinkkelistä Kanerva oli loistava ratkaisu ulkoministeriöön. Mm. suhtautuminen Natoon noudatteli pitkälti keskustalaisia pyrkimyksiä, mutta Stubb edutaa lähes ehdotonta Natoon suuntautuvaa politiikka. Tavallaan tällä ei ole merkitystä, sillä hallitusohjelmassa ei vieläkään puhuta siitä, että Suomi hakisi Naton ytimeen, eikä Stubb voi sellasia yksin päättää, mutta tämän asenteen kanssa saattaa tulla ongelmia hallitustyössä.

Keskustalaiset eivät voi, tai saa kuitenkaan lähteä ilakoimaan Kanervan erolla ja Kokoomuksen ongelmilla, sillä myös Keskustapuolue on joutunut käymään mediassa vastaavaa taistelua siitä missä kulkee politiikon yksityisyyden raja. Meidän jos kenen tulee ymmärtää Kanervaa. On selvää, että politiikon yksityisyyden suoja on heikompi, kuin tavallisen kansalaisen, mutta seksuaalisuus, tai siihen liittyvät asiat ovat ehdottomasti sen rajan toisella puolella. Se ei kuulu medialle, tai kansalaisille. On turha lähteä moralisoimaan Kanervan tekemisiä, sillä me emme tiedä millaisia sopimuksia, tai millainen suhde hänellä on vaimonsa kanssa. Parisuhteessa elävistä suomalaisista kolmasosa pettää puolisoaan ja noin puolet solmituista suhteista päätyy eroon. Keitä me siis olemme sanomaan tekikö Kanerva oikein, eikä sillä ole edes merkitystä, sillä hän on hoitanut työnsä hyvin.

En sano, että Katainen antoi median voittaa tämän erän, sillä eron taustalla saattaa olla enemmän asioita vaikuttamassa kuin tiedämme, mutta siltä tämä silti näyttää, vaikka syyt olisivat mitkä. Onko oikein, että medialla on tällainen valta politiikkoihin. Hehän voisivat toimiessaan näin olla vaikuttamassa aina siihen, että heille epäsuotuisa henkilö voidaan eliminoida. Aivan sama ovatko he oikeassa vai eivät. Maine on pilattu ja se jo vaikuttaa kohteena olleen ihmisen uskottavuuteen.

Oli aivan käsittämätöntä, että Kanervan osallistuessa pääsiäsikirkkoon, kommentoitiin sitä kuin mies olisi tehnyt Jumalan pilkaa saapumalla kirkkoon. Kuka meistä on sanomaan, ettei hän saisi osallistua kirkon menoihin. Minä sanon, että se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Ja väitämpä että yhtään kiveä ei lentäisi.

Silmällä pitäen Vanhasen tulevaa hovioikeudenkäyntiä osoittaako tämä sen kuinka Vanhasen ennakkotapauksessa poliitikkojen yksityisyyden suojassa tulee käymään? Eikö seksuaalisuuskaan ole enää meidän yksityisasia? Eikö poliitikon elämään saa kuulua salaisuuksia? Kuuluuko kaikki asiat muka kansalle? Henkilökohtaisesti minä en ainakaan aijo olla sellaisessa poliittisessa toiminnassa mukana. Ja siksi Vanhasen oikeudenkäyntiä tulee tukea ja toivoa, että hovioikeus kallistuu inhimillisyyden puolelle. Kaikki ei voi olla sallittua.

Olen henkilökohtaisesti pahoillani Kanervan puolesta. Asiat eivät menneet nyt oikeudenmukaisuuden mukaisesti. Asiakohtien osalta, toivon että Stubb jatkaa Kanervan linjan mukaista ulkopolitiikkaa. Ongelma on kuitenkin, ettei politiikkaa tehdä vain asioilla, vaan myös henkilökemioilla. Onko Stubb yhtä valloittava persoona kuin Kanerva jää nähtäväksi, mutta varmaa on että Stubb on erittäin pätevä henkilö ulkoministerin tehtäviin. On eri asia onko tämä Keskustan kannalta paras henkilö, mutta se mahdollisuus on annettava. Ja lopulta onhan tämä täysin Kokoomuksen asia.