Käytyäni läpi opintojeni merkeissä vuoden 1917-1918 hallitusmuotoväittelyjä tasavallaksi julistautumisesta 6.12.1917, monarkistisen hallitusmuodon esittämiseen 12.6.1918, tulin havainneeksi, että ainoa nykyisinkin vielä olemassa oleva puolue, joka oli voittaja kaikissa kiistoissa, oli Keskusta, silloinen maalaisliitto. Ja eduskuntapöytäkirjoista on ollut havaittavissa maalaisliitossa vallinnut tunnekuohu tasavaltalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan puolesta. Oikeastaan Maalaisliitto oli ainut puolue Nuorsuomalaisen ja Edistyspuolueen kanssa, jotka olivat tuolloisessa eduskunnassa tasavaltalaisia Sosiaalidemokraattien ollessa paitsiossa hävityn sisällissodan vuoksi. Maalaisliitto oli voittajien puolella sisällissodassa ja uudelleen voittajien puolella hallitusmuotokysymyksessä. Ihailtu maatilan poika oli voittanut kaiken.
On myönnettävä rehellisyyden nimissä, että Maalaisliittolaiset, etunenässä Santeri Alkio, olivat impulsiivisiä. Heidän puolustuspuheensa tasavallan puolesta, tai monarkiaa vastaan olivat valheellisia, tunneperäisiä ja toisinaan varsin tyhmiäkin. Vastaavaa ei ilmennyt Vanhasuomalaisten puheissa ja kannanotoissa. Heille kysymys olikin enemmän numeroihin, faktoihin ja järkiperäisiin pohdintoihin perustuva, vaikkakin he tekivät myös ylilyöntejä moittiessaan Yhdysvaltalaista, Ranskalaista, tai Sveitsiläistä tasavaltaa. Maalaisliitolle asia oli kuitenkin hyvin tunnepohjainen. He kokivat olevansa oikeutettuja päättämään hallitusmuodon laidan. Olihan maalaisarmeija voittanut juurikin sodan. Ja olihan vastapuolen maltillinen sosiaalidemokraattinen siipikin tasavallan takana. Tosi onkin, että suurin osa kansasta oli tasavallan kannattajia, joten maalaisliiton ei tarvinnutkaan olla niin perusteellinen argumenteissaan, sillä laaja kansan tuki ja yleinen näkemys puhui heidän puolestaan, kun taas monarkistien piti olla tarkkoja puheissaan.
Niin tai näin, sattui silmiini kuitenkin muutama erinomainen puhe 13. päivältä kesäkuuta, kun eduskuntakeskusteluja uudesta hallitusmuodosta jatkettiin. Maalaisliiton edustaja Eetu Takkula piti monista muista maalaisliittolaisista poiketen vasin onnistuneen puheen. Puheessaan hän siteerasi senaattori Talasta, joka oli lausunut näin:
Tämä toteamus pätee mihin tahansa aikaan, jossa yhteiskunnan perusta on kansa ja yleisestikkin kansalaisyhteiskunta. Ja voidaankin ihan vakavissaan miettiä mikä on tämän päivän demokratian tila suhteessa tähän toteamukseen. Valtion tulee olla sopusoinnussa kansan oikeustajun kanssa. Tänä päivänä voidaan monessakin kohtaa kritisoida sitä, onko kansan oikeustaju todella otettu huomioon. Viimeisenä esimerkkinä käräjäoikeuksien karsiminen 54:stä 27:ään. Vielä räikemäpää on kun Suomen 90 poliisilaitosta yhdistyvät ensi vuoden alussa 24 laitokseksi. Puhutaan jo konkreettisesta oikeuden kaikkoamisesta. Ja ilmiselväähän on, ettei karsinta koske suuria kaupunkeja, vaan juurikin pieniä kihlakuntia ja kuntia. Poliisivoimien määrä ei lisäänny, eikä poliiseja tule enempää kaduille. On totta, ettei tämän hetkisillä kustannuksilla ja satsatuilla varoilla nykyistä järjestelmää olisi pidetty pystyssä, mutta oliko tämäkään paras varteen otettava vaihtoehto. Jos henkilöstön määrä säilyy suurinpiirtein samana, tulee säästöjä lähinnä kiinteistökuluista, mutta sieltähän ei todellisia säästöjä revitä.
Toinen esimerkki on lautamiesten käyttö käräjäoikeuksissa. Valmisteilla on uudistus, joka keskittäisi lautamiehet niihin juttuihin, "joissa kaupunkilais- ja maalaisjärjellä on kysyntää", kuten oikeusministeri Tuija Brax kuvasi. Lautamiehiä käytettäisiin rikosjutuissa, joista voi saada yli kahden vuoden tuomion. Eli käytännössä lautamiehiä ei otettaisi mukaan törkeisiin rikoksiin ja varkauksiin. Edustaako tämä nyt kansan oikeustajua? Voiko demokratia toimia, jos sen päättäjät eivät ota taloudellisten ongemien edessä huomioon todellisia tarpeita? On totta, että joskus on tehävä kipeitä päätöksiä ja toimittava jopa kansan näkemyksiä vastaan, mutta että nyt maalikot ollaan sulkemassa pois oikeudesta! Tulevat uudistukset ovat totisesti tekijänsä näköisiä. Vain kaupungeissa tapahtuu ja tarvitaan kiinteitä oikeuslaitoksia.
On myöskin turhaa silmän lumetta, että poliisin sivutoimipiste jää joihinkin vanhoihin kihlakuntiin, mutta poliisiputkat lopetetaan. Käytännössä pisteillä ei ole enää merkitystä, sillä tavanomaisen asioinnin voi tehdä vaikka vähän kauempanakin, mutta hätätilanteessa putkat ja päivystävä poliisi todella ratkaisee. Jos hälytyksen etäisyydeksi tulee yli 100 kilometria, on se liian paljon. Vai aikovatko poliisit kierrellä ympärivuorokautisesti pienemmilläkin paikkakunnilla?
Säästöjä olisi voitu hakea todellakin jostain muualta, kuin keskittämisistä. Tähän asti liikenteenvalvonta on ylityöllistänyt poliisia. On täysin turhaa metsästää kahdenkympin ylinopeuskuskeja valtateiden asfalttiviidakosta, jos rahan tarvetta olisi oleellisempiinkin tehtäviin.
Palataksemme jälleen menneeseen, ja vuoden 1918 hallitusmuotokiistaan ja kansan luonteeseen, lausui edustaja Matti Kotila Suomalaisesta puolueesta (myöhemmin Kokoomus) seuraavaa:
Toivokaamme siis, että jälkimmäinen toteamus kansasta on totta ja demokratialla on edellytykset yhä nykyisessä Suomessa, ja että ihmiset jaksavat uskoa ja kokoontua nykyisen hallituksen "ympärille" se päätöksistä huolimatta. Minä silti pelkää, että juuri nykyinen päätöksenteko on etäännyttänyt ihmiset politiikasta ja demokratiasta. Oikeuden on kuitenkin lopulta toteuduttava. Tapahtuipa se sitten miten vain.
On myönnettävä rehellisyyden nimissä, että Maalaisliittolaiset, etunenässä Santeri Alkio, olivat impulsiivisiä. Heidän puolustuspuheensa tasavallan puolesta, tai monarkiaa vastaan olivat valheellisia, tunneperäisiä ja toisinaan varsin tyhmiäkin. Vastaavaa ei ilmennyt Vanhasuomalaisten puheissa ja kannanotoissa. Heille kysymys olikin enemmän numeroihin, faktoihin ja järkiperäisiin pohdintoihin perustuva, vaikkakin he tekivät myös ylilyöntejä moittiessaan Yhdysvaltalaista, Ranskalaista, tai Sveitsiläistä tasavaltaa. Maalaisliitolle asia oli kuitenkin hyvin tunnepohjainen. He kokivat olevansa oikeutettuja päättämään hallitusmuodon laidan. Olihan maalaisarmeija voittanut juurikin sodan. Ja olihan vastapuolen maltillinen sosiaalidemokraattinen siipikin tasavallan takana. Tosi onkin, että suurin osa kansasta oli tasavallan kannattajia, joten maalaisliiton ei tarvinnutkaan olla niin perusteellinen argumenteissaan, sillä laaja kansan tuki ja yleinen näkemys puhui heidän puolestaan, kun taas monarkistien piti olla tarkkoja puheissaan.
Niin tai näin, sattui silmiini kuitenkin muutama erinomainen puhe 13. päivältä kesäkuuta, kun eduskuntakeskusteluja uudesta hallitusmuodosta jatkettiin. Maalaisliiton edustaja Eetu Takkula piti monista muista maalaisliittolaisista poiketen vasin onnistuneen puheen. Puheessaan hän siteerasi senaattori Talasta, joka oli lausunut näin:
On sitäpaitsi muistettava se yleisesti tunnustettu totuus, että mitään ihannevaltiomuotoa ei ole olemassa. Missä määrin valtiomuoto pystyy tarjoamaan kansalle parhaita edellytyksiä onnelliselle kehitykselle, se ei riipu yksistään valtiomuodon laadusta vaan siitä, missä määrin valtiomuodossa toteutetut periaatteet ovat sopusoinnussa kansan oikeustajun kanssa.
Tämä toteamus pätee mihin tahansa aikaan, jossa yhteiskunnan perusta on kansa ja yleisestikkin kansalaisyhteiskunta. Ja voidaankin ihan vakavissaan miettiä mikä on tämän päivän demokratian tila suhteessa tähän toteamukseen. Valtion tulee olla sopusoinnussa kansan oikeustajun kanssa. Tänä päivänä voidaan monessakin kohtaa kritisoida sitä, onko kansan oikeustaju todella otettu huomioon. Viimeisenä esimerkkinä käräjäoikeuksien karsiminen 54:stä 27:ään. Vielä räikemäpää on kun Suomen 90 poliisilaitosta yhdistyvät ensi vuoden alussa 24 laitokseksi. Puhutaan jo konkreettisesta oikeuden kaikkoamisesta. Ja ilmiselväähän on, ettei karsinta koske suuria kaupunkeja, vaan juurikin pieniä kihlakuntia ja kuntia. Poliisivoimien määrä ei lisäänny, eikä poliiseja tule enempää kaduille. On totta, ettei tämän hetkisillä kustannuksilla ja satsatuilla varoilla nykyistä järjestelmää olisi pidetty pystyssä, mutta oliko tämäkään paras varteen otettava vaihtoehto. Jos henkilöstön määrä säilyy suurinpiirtein samana, tulee säästöjä lähinnä kiinteistökuluista, mutta sieltähän ei todellisia säästöjä revitä.
Toinen esimerkki on lautamiesten käyttö käräjäoikeuksissa. Valmisteilla on uudistus, joka keskittäisi lautamiehet niihin juttuihin, "joissa kaupunkilais- ja maalaisjärjellä on kysyntää", kuten oikeusministeri Tuija Brax kuvasi. Lautamiehiä käytettäisiin rikosjutuissa, joista voi saada yli kahden vuoden tuomion. Eli käytännössä lautamiehiä ei otettaisi mukaan törkeisiin rikoksiin ja varkauksiin. Edustaako tämä nyt kansan oikeustajua? Voiko demokratia toimia, jos sen päättäjät eivät ota taloudellisten ongemien edessä huomioon todellisia tarpeita? On totta, että joskus on tehävä kipeitä päätöksiä ja toimittava jopa kansan näkemyksiä vastaan, mutta että nyt maalikot ollaan sulkemassa pois oikeudesta! Tulevat uudistukset ovat totisesti tekijänsä näköisiä. Vain kaupungeissa tapahtuu ja tarvitaan kiinteitä oikeuslaitoksia.
On myöskin turhaa silmän lumetta, että poliisin sivutoimipiste jää joihinkin vanhoihin kihlakuntiin, mutta poliisiputkat lopetetaan. Käytännössä pisteillä ei ole enää merkitystä, sillä tavanomaisen asioinnin voi tehdä vaikka vähän kauempanakin, mutta hätätilanteessa putkat ja päivystävä poliisi todella ratkaisee. Jos hälytyksen etäisyydeksi tulee yli 100 kilometria, on se liian paljon. Vai aikovatko poliisit kierrellä ympärivuorokautisesti pienemmilläkin paikkakunnilla?
Säästöjä olisi voitu hakea todellakin jostain muualta, kuin keskittämisistä. Tähän asti liikenteenvalvonta on ylityöllistänyt poliisia. On täysin turhaa metsästää kahdenkympin ylinopeuskuskeja valtateiden asfalttiviidakosta, jos rahan tarvetta olisi oleellisempiinkin tehtäviin.
Palataksemme jälleen menneeseen, ja vuoden 1918 hallitusmuotokiistaan ja kansan luonteeseen, lausui edustaja Matti Kotila Suomalaisesta puolueesta (myöhemmin Kokoomus) seuraavaa:
Minä päinvastoin uskon, että kaikki, joille isänmaan vapaus ja kaikinpuolinen menestys on ollut päämääränä, ovat valmiit antamaan kaiken kykynsä ja voimansa kansamme valtiollisen, yhteiskunnallisen, sivistyksellisen ja taloudellisen elämän turvaamiseksi ja kohottamiseksi, niin että kansastamme kasvaisi siveellisestkin voimakas kansa! Sillä sittenkin kansamme menestys riippuu, ei yksinomaan hallitusmuodosta, ei kuninkaasta, ei presidentistä, vaan kansan menestys riippuu kaikkein eniten siitä kansasta, joka kokoontuu meidän tulevan hallituksemme ja valtiomuotomme ympäille.
Toivokaamme siis, että jälkimmäinen toteamus kansasta on totta ja demokratialla on edellytykset yhä nykyisessä Suomessa, ja että ihmiset jaksavat uskoa ja kokoontua nykyisen hallituksen "ympärille" se päätöksistä huolimatta. Minä silti pelkää, että juuri nykyinen päätöksenteko on etäännyttänyt ihmiset politiikasta ja demokratiasta. Oikeuden on kuitenkin lopulta toteuduttava. Tapahtuipa se sitten miten vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti