Luova luokka

Amerikkalainen talousmaantieteen professori Richard Florida on puhunut luovan luokan esiinmarssista. Hänen luovaa luokkaa koskeva tutkimuksensa julkaistiin vuonna 2002. Tämä tutkimus on saanut huomiota myös Suomessa. Siinähän tuodaan esille ne seikat, jotka synnyttävät luovuutta ja luovat taloudellista kasvua sekä hyvinvointia. Nokia-Suomihan elää innovaatioista ja siksi luovuus on meille tärkeä asia.

Luovaan luokkaan kuuluvaksi luetaan 20–30 vuotiaat korkeasti koulutetut nuoret. He työskentelevät yleensä IT-alalla, mediassa, tutkimuksessa, opetuksessa, suunnittelutehtävissä tai vastaavissa töissä, joissa joudutaan ideoimaan. Luovalla luokalla katsotaan olevan suora yhteys uuden liiketoiminnan syntyyn ja kasvuun. Yhdysvalloissa niissä kaupungeissa, joissa taloudellinen kasvu on kovinta, on myös eniten luovaan luokkaan kuuluvia ihmisiä.

Floridan mukaan huippuosaajien houkutteleminen edellyttää suvaitsevaista ympäristöä. Ns. ”homo-indeksillä” voidaan mitata onko esimerkiksi kaupunki taloudellisen kasvun alue. Mitä enemmän kaupungissa on homoja, lesboja, taiteilijoita ja maahanmuuttajia, sitä luovempi kaupunki ja sitä suurempi talouskasvu. Kyse ei ole siitä, että homot omalla työpanoksellaan nostattaisivat talouden kasvuun, vaan suvaitsevaisuudesta. Florida katsoo, että yhteisöt jossa on paljon erilaisuutta, ovat suvaitsevaisia. Suvaitsevaisuus on taas hänen mukaansa suoraan yhteydessä luovuuteen.

Luovaan luokkaan kuuluvat ovat kunnianhimoisia ja arvostavat kokemuksellista elämää ja elämyksiä. He tekevät pitkiä työpäiviä, vaikka pitävät perhearvoja tärkeänä. Kuitenkin työ asettuu usein perheen edelle. Luovan luokan ihmiset rakentavat uraansa horisontaalisesti, eli eivät pysy pitkään samassa työpaikassa, vaan vaihtavat työpaikkaansa usein. Jotta alueet saisivat houkutellakseen luokseen luovia ihmisiä, pitää alueen panostaa virikkeellisyyteen. Pitää olla tarjolla elämyksiä, kuppiloita, taide-esityksiä, extreme-lajien harrastusmahdollisuuksia, heterogeeninen väestö jne. Osa suomalaisista intellektuelleista ovat omaksuneet Floridan opit ja näkevät luovan luokan nostavan Suomen seuraavaan taloudelliseen nousukauteen. Mutta…

Suomi elää luovuudesta jo nyt. Olemme erittäin homogeeninen kansa, mutta silti meillä on luovuutta sen verran, että olemme yksi maailman kilpailukykyisemmistä maista. Yhdysvalloissa on tehty tutkimuksia, jotka osoittavat, että niissä kaupungeissa joissa on paljon yhteisöllisyyttä, on myös taloudellista kasvua. Näiden tutkimusten mukaan taloudellisen kasvun syy löytyy yhteisöllisyydestä, eikä yksilöllisyydestä, niin kuin Florida väittää. Taloudellista kasvua on niillä alueilla, joissa ihmiset harrastavat yhdistystoimintaa, on yhteisiä harrastuksia vaikka naapurin tai työkaverin kanssa, on runsasta koulujen vanhempaintoimintaa, käydään kylässä, ollaan poliittisesti aktiivisia sekä käydään kirkossa.

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Lisäksi Suomessa hyvinvointiyhteiskunta hoitaa monia niitä asioita, jotka yhdysvalloissa hoitaa erilaiset eturyhmät, yhdistykset tai ryhmittymät. Voidaankin sanoa, että luovuutemme pohjana on hyvinvointiyhteiskuntamme, joka tulee säilyttää. Luova luokka voi olla tehokas, mutta sille on ominaista lisääntynyt huumeiden käyttö, burn outit, masennusten kasvu, irtosuhteet ja itsemurhien lisääntyminen. Ihminen on laumaeläin ja me tarvitsemme toisiamme. Nouskoon luovuutemme jatkossakin yhteisöllisyydestä, eikä jatkuvasta toisiamme vastaan kilpailemisesta.

Joensuun puoluekokouksen antia

13.-15. päivä kuluvaa kuuta Joensuussa pidettiin Keskustan puoluekokous, jonka tärkeintä antia oli varmastikkin luottamushenkilövalinnat. Ensinnäkin Matti Vanhanen jatkoi yksimielisellä päätöksellä puolueen puheenjohtajana ja piti aivan loistavan linjapuheen Keskustan tulevaisuudesta. Yrittäjiin tullaan pitämään edelleen tiivistä yhteyttä vaikka media onkin vaalirahajupakan aikana nostanut esille vaatimuksen, ettei politiikot saa olla tekemisissä yritysmaailman kanssa, koska se voi johtaa korruptioon.

Vanhanen, aivan kuten kuuluukin, sanoi, että tällainen ajattelu johtaa yhteiskunnan bloggiutumiseen ja eristäytymiseen. Yhteydet on oltava kunnossa ja Suomen pitää kyetä pelaamaan tiimipeliä, jossa kaikki ovat mukana, eikä raha saa ratkaista sitä kenen kanssa ollaan tekemisissä, kenen kanssa ei. Vanhasen mukaan historia on osoittanut muutosten olevan hyväksi Keskustalle. Työhön on vain käytävä käsiksi. Keskusta on todellinen tulevaisuuden vaihtoehto sosiaalidemokraattien menneisyyden uhkakuvia esille nostavalle politiikalle.

Näillä vanhoilla uhkakuvilla Keskusta on yritetty nujertaa tänään ja menneisyydessä, Vanhanen totesi, ja että heidän mielestä maata johtaa väärä puolue ja pääministeri. Nämä vastukset ja vanhat voimat Keskusta kuitenkin kohtaa ja nujertaa.

Toisin sanoen Vanhanen otti selvän kannan siitä, että Keskusta toimii sosiaalidemokraattista ajattelua vastaan, uudituu ajan haasteiden mukaan, korosti yritysmaailman ja politiikan tärkeää yhteistyötä ja selvästi profiloi Keskustaa sosiaaliliberaaliin suuntaan. Ja se onkin tämän ajan haaste. Sosiaaliliberaalille puolueelle on nyt kysyntää ja jos Keskusta ei lunasta sille kuuluvaa paikkaa tällä kentällä, tulee Kokoomus sen ottamaan. Keskusta on todellisuudessa Suomen ainoa sosiaaliliberaali puolue. Vanhanen antoi nyt siitä todistuksen.

Sitten ilouutisia meidän nuorten kannalta. Tuomo Puumala valittiin Suomen Keskustan varapuheenjohtajaksi! Tulos oli huima ja valtavan upean työn takana. Minä uskon Tuomon edustavan tulevassa puoluejohdossa Keskustan aatteellista puolta ja tasapainottavan näin pelkään pragmaattisuuteen tähyävää linjaa. Kokonaisuudessaan uusi puoluejohto on mitä tasapainoisin ja laajoja kansanrivejä tunteva, sillä muiksi varapuheenjohtajiksi valittiin ympäristöministeri Paula Lehtomäki ja kansanedustaja Antti Rantakangas.

Satakunnan piiritoimikunta tuki Kimmo Tiilikaista Keskustan puoluesihteeriksi, mutta tässä taistossa joutui Satakunta ja Tiilikainen nöyrtymään suuren ylivoiman edessä Jarmo Korhoselle hänen jatkaessa kentän suurella tuella puoluesihteerinä.

Mari Kiviniemen putoaminen varapuheenjohtajistosta oli tietenkin omalta osaltaan pettymys, sillä Keskusta tarvitsee puolueen johdossa myös pääkaupunkiseudulta tietämystä ja uskoa siitä, että myös kaupunkilainen citykeskustalainen voi kuulua ja nousta puoluejohtoon. Se on myös imagollinen kysymys. Tuomo Puumala kuitenkin paikkaa erinomaisesti Keskustan imagollista puolta ollessaan nuori varapuheenjohtaja. Kun Keskusta on nuorison suosituin puolue, täytyy sen myös näkyä juuri tällä tavalla puoluejohdossa.

Matti Vanhasen loistavan avajaispuheen voit käydä lukemassa tästä.

Mallia SDP:stä

SDP valitsi itselleen varsin nuoren uuden puoluejohdon. Puheenjohtajaksi nousi Jutta Urpilainen (32-v.), ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ex-piispa Ilkka Kantola, seuraavaksi Maria Guzenina-Richardson ja Pia Viitanen. Puoluesihteeriksi valittiin Ari Korhonen Varsinais-Suomesta. Johto koki varsinaisen nuorennusleikkauksen Urpilaisenkin ollessa nuorin puheenjohtaja. Jutta Urpilainen on muuten myös Kokkolan valtuuston varapuheenjohtaja Tuomo Puumalan ollessa puheenjohtaja. Kokkola tuntuu synnyttävän nyt valtavan määrän nuoria ja dynaamisia johtajia.

Urpilaisen valinta SDP:n puheenjohtajaksi korostaa Tuomon valinnan merkitystä Joensuussa entisestään. Kun SDP teki tällaisen nuorennuksen, on Tuomo ehdottoman tärkeä henkilö Keskustan varapuheenjohtajaksi. Nuorten pitää voida samaistua myös Keskustaan, johon Tuomo on meidän ainoa vaihtoehto. Urpilainen tulee varmasti vetämään nuorten ääniä SDP:lle. Ja kun Kokoomuksenkin johdossa on nuori henkilö, ei Puumalan valintaa yksinkertaisesti voida jättää tekemättä. Keskustasta tuleva kuva riippuu nyt paljon Tuomon valinnasta. Mikäli Tuomo jäisi rannalle varapuheenjohtajavaaleissa, jäisi Keskustasta ikävä kuva vanhoollisena puolueena nuorekkaiden Kokoomuksen ja SDP:n rinnalla.

Urpilaisen poliittinen suuntautuminen on vielä hieman kysymysmerkki, mutta varmasti hän on vähemmän provosoiva kuin Heinäluoma, eikä lähde korostamaan eriarvoisuuden materialistista sortaja-sorrettu kuvaa, jota Heinäluoma pyrki tuomaan omana aikanaan esille, epäonnistuen siinä täysin. Urpilainen vaikuttaa enemmän Lippos-tyyliseltä. Hän jopa heitti Paavo Lipposen nimen ilmoille puhuttaessa SDP:n seuraavasta mahdollisesta pääministeriehdokkaasta. Ja toki Urpilainen itsekin on vahva vaihtoehto tässä kilvassa.

Joka tapauksessa SDP:n uusi johto on houkutteleva ja uutuuden viehätys tulee jatkumaan varmasti yli kunnallisvaalien, joten Keskustankin on saatava jotain uutta joka viehättää. Tähän tarvitaan Tuomo Puumalaa ja varmasti myös Kimmo Tiilikaista. Nämä kaksi ovat vielä melko vähän politiikassa ryvettyneitä ja vaikuttavat isomman yleisön silmissä luotettavilta, toisin kuin mikä kuva esim. Korhosesta ja Vanhasesta on tällä hetkellä. Niin tai näin, SDP heitti pallon nyt meille. Meidän on kyettävä vastaamaan SDP:n muuttuneeseen julkikuvaan ja tehtävä omat yhtä radikaalit vaihdokset omassa puoluekokouksessamme.

Jutta Urpilaisen sivuille pääset tästä.

Korhonen pelkää Tiilikaista

4.6. Korhonen piti tiedotustilaisuuden Keskustan puoluetoimistolla Apollossa, jossa hän kävi läpi osuuttaan Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistykseen. Kuten nyt jo on aivan selvä, ei hän ollut perustamiskokouksessa mukana, mutta heittikin toisen "totuuden" ilmoille. Korhosen mukaan Tiilikainen on taustalla hänen mustamaalausyrityksessä liittää hänet KMS:ään. Sen lisäksi Korhonen nosti esille seikan, että 2005 Tiilikainen oli konkurssiin menneen yrityksensä kanssa talousrikosepäiltynä, joka ei kuitenkaan koskaan johtanut syytteeseen. Sen Korhonen "unohti" mainita. Lopuksi Korhonen vielä epäili KMS:n varapuheenjohtajan sukulaisuusyhteyttä Tiilikaisen yritysten tilintarkastajaan.

Mikäli Korhonen uskoisi voittoonsa, ei hän olisi lähtenyt tällaiseen loanheittoon ollenkaan mukaan. Korhonen on patistanut kannattajiaan liikkeelle. Siinä ei sinäänsä ole mitään outoa, mutta tapa jolla hän on ihmisiä aktivoinut on ollut lähes agressiivinen. Kaiken päälle Korhonen on jo maininnut, että mikäli hän häviäisi puoluesihteerivaalit, hän asettuisi melko varmasti ehdolle enisvuoden eurovaaleissa. Kaikki viittaa siihen, että Korhonen tutiseen housuissaan.

Tiilikaisen veto vaatia täydellistä selvitystä puoluejohdon kytköksistä KMS:een oli tietenkin myös taktinen veto, mikä toki kohdistui epäsuorasti Korhoseen, muttei asia sentään mennyt henkilökohtaiseksi. Sekä Keskustan kenttäväki, että puolueeton valtamedia on ottanut Tiilikaisen positiivisesti vastaan ja korostanut hänen hyviä puoliaan. Korhosta sen sijaan on tituleerattu kokoajan sooloilijaksi. Nämä ovat varmasti vaikuttaneet Korhosen mielialaan ja rikkoneet osaltaan sitä harhakuvaa, että Korhosen voitto olisi itsestäänselvyys.

Joensuun puoluekokous tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoinen kokonaisuudessaan ja erityisesti sen puoluesihteerikilvan osalta. Ja olen aivan varma siitä, että Tiilikainen tulee yllättämään.